Välkommen till Sverige!

Jag och Kati - och en fotograf...

Jep, täällä ollaan! Laivamatka sujui mukavissa merkeissä Katin ja hänen mukana olleen porukkansa avustuksella, kiitti hauskasta seurasta! Pehmeä lasku muutokseen olikin enemmän kuin suotavaa, sen verran haikeaksi osoittautui jo kotoa lähtö. Onneksi nuori neiti  ymmärsi lähtiessäni opastaa naistenpäivän teemakokonaisuutta mukaellen, että "ei saa itkeä, koska ripsivärit menee pilalle" ja ymmärsin näin lopettaa sen vähin äänin. Totta tosiaan, tyyli ennen kaikkea :) !

Aamun siirtymistavan terminaalista hotellille ratkaisi matkalaukun järkyttävä paino: taksi, kiitos. Laukku ja sen pari kaveria hotellin säilytyshuoneeseen ja nenä ulos keväiseen Tukholman ilmaan. Hankintalistalla ykkösenä hohtavat internet-yhteydet ja puhelimen SIM-kortti, siispä niitä etsimään. Ei muuta kuin kadulle ja vaikka vasemmalle. Tai siis oikealle. Suoraan? Hetkinen... Ankaran pohdinnan jälkeen päätän ottaa esiin k-a-r-t-a-n. Uskomatonta, tiedän. Kartan reittiä seuraten en eksykään kuin kerran kulkiessani epähuomiossa ohi sen ainoan kääntymistä vaativan kulmauksen. Sitä ei oikeastaan voi edes laskea eksymiseksi, eihän?

 Harry,ska du behöva en fin surfsticka 

så har jag den!

Suoraa katua onkin kohtuullisen helppo kulkea. Haa, mahdollinen internetshoppi, ei muuta kuin sisään vaan. Ei mutta hitsi, siis mikähän on nettitikku ruotsiksi? En nätsticka? No ei voi olla, kuulostaa ihan Harry Potterin välineistöltä. Joku spinne? Eikun pinne, en nätpinne? Aaargh. Reikä päässäni taion itseni ovesta sisään ja päädyn jälkimmäiseen vaihtoehtoon pelinavaajana. - Hej, gomorron! Jag skulle behöva en nät... nyt hei tarkkana... pinne... ei vitsi, onkohan semmoinen todella olemassa... för min datorn. Tuijotan myyjää intensiivisesti odottaen jännityksellä hänen siirtoaan.  Ja kas, mukavan myyjän kädenheilautuksella muutun onnelliseksi internet-yhteyksien omistajaksi, kaipaamani välineen tosin ollessa näköjään en surfsticka. Tack, tack!  Samasta putiikista löytyy myös puhelinkortti, tack så jättemycket! Tämä etenee hienosti!

Verkligen, nu är jag här!

Kierreltyäni tuntitolkulla päämäärättömästi  kauppoja, jalat joka tytön järkevissä korollisissa saapikkaissa tunnottomiksi muuttuneina, päätän palata  hotellille välittämään uutta puhelinnumeroani sitä kaipaaville. Samallahan voin koristella jalat hauskasti laastareilla. Mutta mitä ihmettä - eipä toimi puhelin, ei. Epäuskoisena lähden raahautumaan takaisin  putiikkia kohti asiaa selvittelemään, ja toivon selviäväni kohteeseen asti puujaloillani. Kärsivä ilmeeni kertoo varmaan kaiken ja myyjä ottaa osaaottavana puhelimen huomaansa. Kas, eivät olleetkaan epähuomiossa laittaneet ekalla kerralla siihen sitä sovittua puheaikaa ja siksi ei oikein toiminut. No ei se mitään, nythän se toimii ja sitäpaitsi tässähän tulee puhelinsanasto tutuksi.

Koskapa jalkojani ei ole enää selvästikään edes olemassa ja näin ollen niitä ei tarvitse edes huomioida, päätän poiketa vielä metroaseman ruokakaupassa hakemassa huoneeseen jotain syötävää kirjoittelun lomaan. Maksan kassalla nätisti ostokset ja kerään syötävät kassiin. Olikin näköjään kivasti tasaraha. Myyjä tuijottaa ja mumisee jotain mistä en todellakaan saa niin mitään selvää, en edes toiston jälkeen. Tuijotan takaisin, ja niin tekee nyt myös jo koko ruuhkaisa loppujono. Vihdoin ja viimein tajuan nuorisojoukkojen avustuksella, että loppurahat kerätään itse kassan vieressä olevasta punaisesta koneesta. No aijaa. Työnnän vaihtorahat ääntä nopeammin kassin pohjalle ja katoan sujuvasti takaisin liukuportaisiin. Ihan hyvä nopean siirtymisen taktiikka, mutta portaat olivat väärät. En kuitenkaan aivan heti näe itseäni palaamassa takaisin mumisevan myyjän eteen, joten sukkuloin itseni pihalle suuntaan, jossa lukee utgång. Sana onkin tullut tänään jo tosi tutuksi. Onneksi päädyn hämärästi tutulta näyttävälle kadunpätkälle ja onnistun navigoimaan itseni oikeaan ilmansuuntaan. Bra jobbat, suunnaksi taas hotelli, illan ohjelmistossa sähköposteilua ja salibandypelin seurantaa.

Siinäpä ne alkukuvioinnit. Huomenna jatkuu matka junalla kohti Norrköpingiä ja Finspångia, ja olenkin jo askeleen lähempänä varsinaista pääasiaa. Palaan siis kuulumisten kanssa asiaan heti, kun onnistun asentamaan koneelleni nettitikkusysteemit uudessa paikassa tämän langattoman systeemin sijaan :)  
 Hejdå!