Vem är Svensson?

Vill du veta mer, läs själv :)

Man måste alltid hålla sitt löfte, alltid. Mitt löfte som jag lovade både mig själv och några andra personer innan jag kom hit, var det att jag ska skriva också på svenska då och då. Nu är det dags att börja med det, utan tvivel. På det här viset slår jag två slugor i en smäll: håller löftet och kan öva mig mer att skriva på svenska. Att prata svenska det är det som jag verkligen jobbat med här, så kanske det är en bra idé att börja också med skrivningen nu. Man lär sig bara genom att göra, eller hur? Och jag vill berätta att det finns också andra människor än jag omkring er som inte avslöjat att dom tycker om svenska språket... Även om dom säger nånting annat framför er. Alla har inte kommit ut ur skåpet ännu, jag vet det. Kanske ni kan anmäla er nu? Och det här gäller alltså bara finnar, inte svenskar :) Så, är ni redo?

Lupauksista täytyy aina pitää kiinni ja itse lupasin ennen tänne tuloani sekä itselleni että joillekin kavereille kirjoittavani myös silloin tällöin ruotsiksi (Kaikkea sitä tuleekin luvattua, toim.huom.). Että eiköhän sen aika ole nyt. Näin nappaan samalla parit kärpäset eli pidän lupaukseni ja treenaan samalla kirjoittamista. Jutustella olen tietysti saanut ruotsiksi päivittäin, joten ehkäpä on ihan hyvä idea aloitella nyt myös tätä kirjoittamista. Tekemällä oppii, vai mitä? Ja hei sitäpaitsi aivan siinä omassa lähipiirissännekin on taatusti myös muita itseni lisäksi, jotka tykkäävät ruotsin kielestä. Eivät vain ole rohjenneet siitä teille kertoa ja loikata kaapista esiin. Mutta minäpä tiedän, että teitä on ja kiva niin :)  Ja tähän väliin siis muuten maininta asiasta, jonka nopeimmat jo huomasivat... Yes, käännökset tässä varsin vapaamuotoiset ja tiivistetyt, älkää suotta tehkö vertailevaa tutkimusta. Asia on tiedossani =0)

En orsak att skriva på svenska just nu är helt enkelt. Förra veckan hittade jag en bok på ett bibliotek jag inte trodde var skriven: Vem är Svensson - Allt du vill veta om din granne. Jag trodde på att det är bara vi finnar som är så intresserade av att veta vem som gör, vad och hur. Nemen nej, vi kan läsa information om svenskar också. Vad kul! Så kanske det är (eller inte) en sak som svenskarna är också intresserade av, vet inte. Och vill man bekanta sig med saken måste man göra det på svenska helt och hållet, tycker jag. Det är rejält.

Syy kirjoittamiseen ruotsiksi juuri nyt on varsin simppeli. Viime viikolla kirjastossa käydessäni sattui kätösiin hauskalla tapaa ruotsalaisuudesta kertova kirja, Kuka on Svensson - teemalla "kaikki mitä olet aina halunnut tietää naapuristasi, muttet ole rohjennut kysyä". Me ei taidetakaan Suomessa olla ainoita, joista on kiva tietää, miten muut elelevät :) Ilmeisesti myöskin täällä on kiinnostusta siihen...?  Ei paha. Ja jos kerran tuon esiin originaaliväestöä käsittelevän kirjan tekstiä, lienee myös reilua kirjoittaa itse siitä ruotsiksi.

Och här kan jag boka tid i min egen tvättstuga

Så nu kör vi. Boken var jättejättetrevlig och intressant på många sätt. Det var kul att läsa vad som är de vanligaste efternamnen i Sverige (nej, det är inte Svensson - Johansson däremot är, Andersson blir tvåan, Svensson kommer först i nian) eller mardrömsinredningen (Shotsglas med Musse Pigg -motiv, kromade lampor, 80-tals-planscher med delfiner eller kärlekspar i solnedgång, tavlor med gråtande barn). Och detta visste jag inte heller: konflikternas topplista vad gäller tvättstugeeländet innehåller tvätt- och torktider, städning, bokningssystem ock lud i torktumlaren, i den ordningen. Så jag måste vara jätteskarp med tvättstugan nu... De populäraste teveprogrammen var Melodifestivalen (final), Kalle Anka och hans vänner önskar God Jul och Melodifestivalen (delfinal).

Eikun menoksi sitten. Jep, kirja oli ihan sikahauska! Tutuiksi tulivat tavallisimmat sukunimet (Johansson ja Andersson, Svensson kiri vasta yhdeksänneksi) ja painajaismaiset sisustukset, kuten Mikki Hiiri -shottilasit, kromipäällysteiset lamput, 80-luvun taulut (ne joissa on delfiinejä tai rakastunut pari auringonlaskussa, kai muistatte?) sekä taulut, joissa on itkeviä lapsia. Uh, no en taida niistä pitää itsekään. Pesutupaprobleemista ykköseksi kiilasivat ongelmat pesu- ja kuivausaikoihin liittyen, siivous, varaussysteemit ja kuivausrummun nukka (siis se, joka pitäsi aina harjata siitä koneen sivusta erikseen). Huh, onneksi muuten putsasinkin nukkasihdin käyttäessäni pesutupaa ensimmäisen kerran, olinhan siihen saanut toki henkilökohtaisen, tarkan ohjeistuksen ihan erikseen. Suosituimmat telkkariohjelmat olivat puolestaan euroviisukarsinnat eri vaiheineen ja Aku Ankan joulupiirretty.

Åj nej, det är tomt :(

MEN den mest intressanta saken för mig var den som avslöjade varför finns det sååååå himla många (och jag menar MÅNGA) godisaffärer och plockgodishyllor också här i Finspång även om orten är så liten (men snygg och trygg ändå). Boken visste det: svenskarna är godisråttor! Ja, vilket härligt avslöjande :) Sverige är ettan i världen vad gäller mängden av godisar i kilo per invånare i år - 17 kg! I Finland är vi fyran med 14,5 kg (bra jobbat med det också, va?). Nu vet jag att jag kommit till det rätta landet, verkligen ja! Och kan jag komma tillbaka till Finland utan att ha smakat dessa godisarna som svenskarna älskar, såsom apelsinkablar, cocoskola och sura dödskallar? Nej, det kan jag inte göra. Och därför sprang jag just till den närmaste affären och kom tillbaks med godiserna. Ingenting att klaga på :) Jaa-a, kanske jag vill också förändra mig till godisråttan, vem vet...?

Mutta parasta kaikesta oli saada selitys sille, miksi Finspångissa on karkkikauppoja ja lähikaupoissa notkuvia irtokarkkihyllyjä enemmän kuin jopa omalla kotikulmallani Tampereella. Tämän paljasti kirja: ruotsalaiset tykkäävät karkeista. He ovat tilastoissa maailman tilastokärki, 17,5 kg/kärsä. Suomalaiset loistavat sijalla neljä, joten maistuvathan ne karkit meillekin kivasti. Olen siis selkeästi tullut itselleni sopivaan paikkaan! Ja koskapa Suomeen en voi palata testaamatta ruotsalaisten karkkisuosikkeja, sukkuloin itseni talon läpi käytäviä pitkin lähikauppaan ja hain testikarkit. Eipä mitään valittamista:) Taidanpa siirtyä noudattamaan ruotsalaismallia...

Likadant men ändå annorlunda

No niin ystävät, nyt on koittanut se etukäteen odottamani hetki, jolloin jopa minä itselleni ominaisten luonteenpiirteideni vastaisesti toviksi vakavoidun ja istun alas. Luvassa ei siis ole tällä kertaa valitettavasti varsinaista hupitekstiä, vaan tänään palataan rohkeasti perusasioiden äärelle. Uskokaa tai älkää, niin ihan tosissaan minäkin olen vain ihminen :)

Ennen Ruotsiin lähtöäni huolehdin monella eri tapaa siitä, että olisin mahdollisimman varautunut melkoisen isoon elämänmuutokseen. Tein kaiken uskoakseni niin hyvin kuin mahdollista oli. Suoritin aiheeseen eri tavoin liittyviä kursseja, selvitin taholta jos toiseltakin millaiseen paikkaan olen menossa ja mitä minulle tulee tapahtumaan niin fyysisesti kuin henkisestikin. Pari viimeistä viikkoa ennen lähtöäni olin kasannut itselleni huiman tietopaketin. Väitän siis olleeni hyvin valmistautunut ja siitä kiitän paitsi itseäni myös niitä tahoja, jotka valmisteluvaiheessa olivat eri tavoin mukana. Varmaankin kaikki "avustajat" itsenne tunnistatte tästä, joten en erikseen nimeä teistä ketään. Jättikiitos teille kaikille yhteisesti <3 !

Fakta on silti se, että kulttuuriin sopeutuminen koskee minuakin.

Anpassning till en annan kultur

Maantieteellisestä läheisyydestä huolimatta en ole Suomessa ja se on tullut hyvin selväksi. Kyllä vain, kulttuurierot ovat olemassa. Olenkin asettunut täysin oppikirjojen mukaisesti kulttuurista sopeutumista kuvaavan U-käyrän alaspäin viettävään rataan (kuvio siis tuossa ohessa, Australia-versiona tosin), mikä ei toki tullut minulle yllätyksenä aiheeseen perehtymisen vuoksi. Tietoisuus siitä, että prosessi soljuu eteenpäin on toisaalta hyvinkin rauhoittavaa, mutta toisaalta olisi tietysti kiva voida kertoa olevansa tilastopoikkeus. En kuitenkaan ole, näin on kuulkaa kuviot.

Huolimatta siitä, että paljon mielenkiintoisia asioita on tapahtunut ja tapahtuu onneksi edelleen, on sopeutumisessa melkoinen homma, uskokaa vaan. Ruokakaupassa käynti ja perustarvikkeiden etsintä oudosta putiikista, bussikortin, bussireittien ja aikataulujen selvittäminen tai vaikkapa sen oikean jumppasalin löytäminen ja ovien avaaminen aina väärään suuntaan käy työstä, ja vaatii veronsa jokaiselta kotimaan turvallisten rajojen ja tutun toiminnan ulkopuolelle pidemmäksi aikaa lähtevältä. Uudet ihmiset tuovat mukanaan lukuisia hauskoja hetkiä, mutta toisaalta myös hämmentäviä tilanteita. Ruotsalainen ei ole yhtä kuin suomalainen ja siihen on sopeutuminen. Minä en myöskään muutu ruotsalaiseksi, joten välimuodon etsiminen on tarpeen.

No, nopea toimintahan on aina ollut tyypillistä minua, joten näköjään tämä U-käyräkin toteutuu nopeutettuna versiona kohdallani ja hyvä näin. Ei siis tarvitse tästä sinänsä huolestua, noudatan vain huolella kaikkia vaiheita tässä prosessissa. Onpahan sitten mitä muistella. Ja ennenkuin lähetätte paikalle kriisiryhmän, niin totean myös seuraavani kiltisti ohjeistuksia sopeutumisen vauhdittamiseksi. En siis linnoittaudu sinänsä kivaan huoneistooni Ylen uutisia ja suomalaisia elokuvia netistä tuijottaen, vaan jatkan tutkimusmatkoja ympäristöön, tutustun ihmisiin ja yritän pysyä hyvässä päivärytmissä.

Aallon harjalla tavataan!

Marieborg Folkhögskola

Terveiset yökyläilyseminaarista Marieborg Folkhögskolanista! Kyseessä oli siis aiemmin mainitsemani Nationellt kunskapscenter för dövblindfrågor  ja heidän systeemeihinsä liittyvä yhteisyötapaaminen. Väkeä ei ollut paljon, mutta laatu korvasi totta tosiaan määrän! Paikalla oli alansa erityisosaajia ympäri Ruotsia, ja muutama nimi oli itselleni tuttu alan kirjallisuuden kautta. Yhden todellisen kiintotähden eräästä tutkimuksesta onkin mukanani jopa jäljennös, jonka olen ottanut mukaani oppariani silmälläpitäen - siis sitä, jota en ole täällä ollessani vilkaissutkaan... On vähän ollut muita kiireitä.

Kahden päivän pääaiheena oli kehittää eteenpäin jo aloitettua työtä sosiaalishaptiseen eli kosketukseen perustuvaan kommunikaatioon liittyen. Tosi tiivistettynä tarkoittaa tässä kohden siis erilaisia viittomamerkkejä, jotka keholle viitottuna välittävät informaatiota ympäristön tapahtumista ja näin takaavat sosiaalisen osallisuuden. Koskee siis kuntoutuksen ohjaajiakin, haluammehan mieluusti luoda ihan henkilökohtaisen vuorovaikutuksen olemassa olevin keinoin, vai mitä? Aihealue sinänsä oli itselleni tuttu, mutten ole koskaan ollut mukana näkemässä, miten uusia merkkejä luodaan. Kokemusasiantuntijoina oli kaksi kuurosokeaa naista, jotka toivat esiin erinomaisesti käyttäjänäkökulmaa ja testasivat samalla merkkien toimivuutta. Niinpä vain parin päivän aikana saatiin kasaan melkoinen määrä materiaalia, jota edelleen jatkotyöstetään eri tavoin. Mieleni tekisi tietysti tässä kohden kertoa enemmänkin informaatiota kehittelytyöhön liittyen, mutta epäilen ettei se ole aivan korrektia. Joka tapauksessa oli erinomaisen hienoa nähdä tätä työskentelyä erittäin tärkeän asian eteen, ja siitä kiitos kaikille! Tack x 1000!

Ai niin, muistatteko vielä Kerstinin aiemmin mainitsemani kuntokeskuksen vastaanotosta,  jfglkdgll-Kerstinin siis? Jos muistatte, niin hitsin hyvä. Pääsette nimittäin siten tunnelmaan päivien erityisjännityksestä vastanneen Pernillan osalta. Hän saapui paikalle Skånen alueelta (ja tähän kohtaan todella, todella pitkä huokaus). Olenkin pelännyt hetkeä, jolloin joudun nokakkain jonkun skånelaisen kanssa, sillä tiedossani on ollut fakta, ettei heidän puheestaan saa niin mitään selvää. Pernilla pysyikin liikuttavan yhtenäisessä skånelaisrintamassa, hän vastasi Kerstiniä potenssiin kymmenen. Kerstin oli kuulkaa sittenkin pelkkä pikkukala, olisi pitänyt ymmärtää olla tyytyväinen hänen ääntämykseensä. Täytyy varmaan viedä kukkia seuraavalla kerralla.

Ensimmäiset jännittävät tunnit Pernillan seurassa kuluivat siihen, kun yritin löytää edes jotain logiikkaa ääntämiseen ja sitä kautta hänen asiansa ymmärtämiseen. No, kun tarkasti kuunteli niin tietty tuulen vinkunaa tai suhahdusta muistuttava ääni kuului aina ennen å-kirjainta ja ennen -ion -päätettä näköjään vinkaistiin toisella tavalla. Vaikea sanoin kuvata miltä hänen lievästi sanottuna haasteellinen puheensa kuulosti, mutta jos sanon hänen pitäneen puhuessaan suussaan samaan aikaan tuulessa vislaavaa ja räpistelevää lintuparvea, niin ehkä osuu aika lähelle. Vaikeustasoa nostaakseen Pernilla oli myös väliin kirjoittanut seinälle heijastamansa tekstin jokseenkin mielenkiintoiseen muotoon. Jäspa, luki seinällä ja minä selasin edestakaisin parasta ystävääni, keltaista sanakirjaa vastausta löytämättä. Ai se, se on siis gäspa eli haukotella, opasti hän. Huh, hyvä kun tuli taas otettua Panadolit mukaan.

Joka tapauksessa huippumielenkiitoisten päivien ja vielä kiintoisempien ihmisten tapaamisten sekä oman henkiinjäämiseni kunniaksi päätin vielä extempore-meiningillä käydä kurkistamassa paluumatkalla Norrköpingin keskustan. Ja ajatelkaapa, että sillä suoran matkalla en tarvinnut kuin yhden kerran reittiopastusta! Tunnustettakoon tosin, että puolivälistä pääkatua suunnistamista ja myöhemmin takaisin paluuta helpottivat raitiovaunun kiskot :)
Ja nyt Kerstinille kukkia ostamaan.

Hälsningar från Norrköping

Tack, Mo Gård Folkhögskola!

Nemen hej, det är alltså jag!

Ensimmäinen harjoittelupaikka alkaa olla paketoitu, ja huomenna kipitän sinne (kuin) viimeistä päivää. Aiemmin sovitun kahden viikon pätkä hieman kutistui, sillä osallistun torstaina ja perjantaina Nationellt Kunskapscenter för Dövblindfrågor -työryhmän kaksipäiväiseen seminaariin Marieborgs Folkhögskolanissa. Så intressant! Ohjelmistossa on pohjoismaista tilannekatsausta, raportteja ja selvityksiä sosiaalishaptiseen kommunikaatioon liittyen. Kiva sana, eikö vaan? Hei opiskelutoverit, yllättäkää kommunikaatio-ope ja heittäkää tiskiin tämä astetta terävämpi sana ja katsokaa, mitä tapahtuu :)

Mutta mitäpä jäi käteen ensimmäisestä työssä oppimisen pätkästä? Tosi kivat työtoverit ja ryhmäläiset kiilaavat ykköseksi, kainalossaan hauskasti samankaltainen, mutta silti niin erilainen ruotsin viittomakieli. Sormiaakkoset alkavat olla hallussa, prepositioiden viittomamerkit tiedän jo - enää ei puutu kuin se oikea prepositio oikeassa paikassa  :) Muutama irtosanakin jäi ihan vahingossa mukaan. Ohjaajalleni Anettelle kuuluu superkiitokset, hän se vaan jaksoi toistaa toistamasta päästyään ohitseni lipuvia outoja sanoja ja näppärästi johdatti minua mukanaan paikasta toiseen. Tackar sååå jättemycket, Anette!  Och nu har jag köpt glödlampor också, ja. Och självklart tack till alla andra som varit med, tack tack! Ni var härliga <3

Med dockan och Anette är det jättekul att lära sig teckna på svenska

Entäpä sitten se kuntoutusosio? Jaa-a. Systeemi on sen verran erilainen ja sisältyy toisella tavalla tähän, että se täytyy aihealueena kaivaa erikseen esiin. Rahoitussysteemi oli oikein kiva saada selvitettyä kokonaisuuden hahmottamiseksi, stort tack Vivianne. Sanoisin, että yhdeksi helmeksi nauhaan pujotetaan myös lainsäädännön läpikäyminen, ett specialtack till Cecilia. Yksi keskeisimmistä on kuulemma LSS Lag om stöd och service för vissa funktionshindrade, joka turvaa kehitysvammaisten, aivovaurioituneiden sekä erityisen suurta ja pysyväisluonteista tukea tarvitsevien toimintarajoitteisten elämää. Laki turvaa oikeudet mm. erityisasumiseen, päivätoimintaan, saattoapuun, yhteyshenkilöön sekä tukeen ja neuvontaan - tässä kohden kuvaan voisi siis astua vaikkapa kuntoutuksen ohjaaja. Cicci lahjoitti myös varsinaisen kirja-aarteen: Plus & minus - Framgångsfaktorer och hindrande faktorer i samband med förvärvad dövblindhet. Kirja, joka sukeltaa suoraan opinnäytetyöhöni! Matka jatkukoon...

Ska vi ta ett bubbelbad tillsammans, va?

Miltä kuulostaisi opintopäivä, jonka aikana voisit valita haluatko viimeisten tuntien aikana mennä kuntosalille, biljardia pelaamaan tai saunaan? Tai hei, miten olisi poreamme? Yksin tai ystävän kanssa, saat ihan itse päättää, vaahtoakin saat halutessasi. Myös hierontaa löytyy. Ai niin, ja ennen oman aktiviteettisi valintaa skoolataan tietysti luokkahuoneessa yhdessä tulevalle kivalle viikonlopulle - Ha en trevlig helg, skål! Oli valintasi mikä tahansa, niin sen päälle varmaan maistuu valmiiksi lohkotut hedelmät ja raikas vesi? Kertismukia ei kannata kaivaa esiin, sillä vesi juodaan luonnollisestikin oikeasta viinilasista. Och nu skålar vi alla igen, skåååål!  

Ursäkta, men det är något konstigt i vattnet...?

Niinpä hei, niinpä.
Itse tyydyin uikkareiden puuttuessa biljardiin med deltagarna (muistattehan, Folkhögskolanissa ei siis puhuta opiskelijoista tai kuntoutujista). Olisin kyllä ottanut mielelläni sen poreammekeikankin ja olisihan sitä voinut siinä salillakin toki käväistä. Enkä olisi kyllä yhtään hämmästynyt saati pahaksi lukenut, vaikka päivän lopuksi olisi tiskiin nostettu viinipullokin. Harmi kyllä, sitä ei sentään edes viikonlopun kunniaksi ilmestynyt.

Niin ja hei, miten olisi avoimet ovet luokkahuoneissa koko päivän, jotta kaikki voivat halutessaan tulla ohimennessään moikkaamaan sinua ja kysäisemään kuulumisia? Helpottaa myös asiointia luokkien välillä ylipäätään, eikö? Toisaalta poiketessasi jossain luokassa voisit tietysti osallistua myös menossa olevaan oppituntiin ja kertoa vaikka vastauksen visaiseen tehtävään, jos muut eivät sattuisi tietämään sitä. Ruokalassa istuttaisiin kaikki mukavasti pienissä pöytäryhmissä, pöytäpaikan saisit tietenkin valita itse. Istuisit luokkatovereiden, rehtorin, keittäjän tai vahtimestarin kanssa, it´s up to you. Ei ihan paha, eihän? Ja mikä parasta, yksin ei tarvitsisi ikinäikinäikinä istua. Muka täysin kansoitettuunkin pöytäryhmään saadaan aina vielä yksi tuoli mahtumaan, hjärtligt välkommen!

Javisst ja, näin se täällä näköjään toimii. Ei mitään valittamista tästä, ja tiivistänkin tunnelmat Gambiasta lainattuun peruslauseeseen, johon sopii nojautua täälläkin: It is nice to be nice! Vaikka reipas tervehtiminen ja yhteisöllisen tunnelman ylläpitäminen pitkin päivää on enemmän kuin suotavaa, lienee siinäkin rajansa. Viimeksi mainittuun sopii tutustua vaikkapa seuraavan eräänlaisen opetusvideon kautta :)

Kraftverk, turbiner och motion

Hejsan, jag heter Gasturbin SGT-750!

Bränkammare, svetsning, svarv. Ai niin, ja sanonta Kärt barn har många namn. Jep, kaikella sitä voi näköjään sanavarastoa kartuttaa, ainakin jos pääsee käymään Finspångissa sijaitsevalla Siemensin voimala- ja turbiinitekniikkaan erikoistuneella tehtaalla. Teimme nimittäin sinne tänään Folkhögskolanin ryhmien yhteisen opintokäynnin. 1,5 tuntia kestäneen kierroksen aikana tulivat tutuksi jos jonkinlaiset vermeet, jotka jokainen kyseisen alan opiskelija olisi varmasti halunnut omin silmin nähdä. Pakko sanoa, että olin itsekin vaikuttunut. Vielä vaikuttuneempi olin osallistujien aktiivisuudesta. Niin ja siis tiedoksi tässä kohden, etteivät koulun opiskelijat taustastaan huolimatta ole kuntoutujia, asiakkaita tai edes opiskelijoita, vaan heistä käytetään nimitystä en deltagare, mukanaolija tai osallistuja. Aika kivan aktiivinen nimitys, joka velvoittaa yhteiseen ja omaankin toimintaan. Voisi olla käyttökelpoinen kaikkien kotioloissakin? Joka tapauksessa kaikki olivat hienosti juonessa mukana, kysymyksiä sateli ja keltaisten turvaraitojen sisällä pysyttiin joka jalkapari, olihan turvallisuussääntöihin tutustuttu yhdessä esittelijän toimesta ennen tehtaaseen sisään astumista. Kierroksen aikana ei puhettakaan laahustamisesta tai epämääräisestä pälyilystä. Jos olisin työnantaja, ottaisin koko porukan hommiin samoin tein. Väldigt bra jobbat, gruppen! Loppupäivä koululla käytettiin yhdessä tutustumiskäynnin annin purkuun erilaisten tehtävien kautta, oheisvälineinä tietokone ja videokamerat.

Och nu ska vi träna

Sain ilmeisesti sen verran myös itseeni vihdoinkin virtaa itse Siemensiltä, että päätin hiipiä illan tullen vajaan vartin kävelymatkan päässä sijaitsevaan paikalliseen kuntoilukeskukseen, Arena Grosvadiin. Itse asiassa kävin siellä jo eilen nuuhkimassa kuntoiluilmaa ja hakemassa lukujärjestyksen. Vattenträning, Funktionell träning, Cirkelträning, Box & Kick och de andra odottavat selkeästi uutta kuntoilijaa riveihinsä. Kamat kassiin ja menoksi. Aulassa minut vastaanottaa näköjään Kerstin, hejsan. Kerstin, jag ville ha ett träningskort. -Vad trevligt, hymyilee hän ihanan sporttihenkisesti. Och skulle du vilja ha ett jfglkdgll, ett hidgigidhiu eller kanske uetyuuhkljvli?? Ai jahas, joopa. Ilmeisesti tässä nyt odotetaan minun valitsevan  erilaisten korttimahdollisuuksien välillä, jotka siis Kerstin olivat...? - Jfglkdgll, hidgigidhiu och uetyuuhkljvli, toistaa hän.  Fan i helv&%¤  Kerstin, en saa hei mitään selvää.  Vaan Kerstinpä ei edes huokaile, hän ymmärtää kaivaa hienotunteisesti esiin vaihtoehdoista kertovan paperiversion. Aijj-jaaaaa, no nythän tämä selvisi. Kort med valfritt antal månader, det är det som jag vill ha. För två månader, tack.  Hitsi, kun tuli hiki jo ihan tässä. Mitä jos ei menisikään tunnille, vaan jatkaisi kyselyä kaikessa rauhassa ja saldona olisi ihan ilmaiseksi korkeat sykkeet? Sykemittari unohtui kuitenkin Tampereelle eli halutun tuloksen tarkistaminen osoittautuu varmaan hankalahkoksi... Hmm, jollekin tunnille sitten varmaan. Kerstin arpoo minulle sopivan ryhmän.

Löydän itseni pienen harhailun jälkeen BodyCombat-tunnilta turvallinen jumppa-asu päällä. Yes, tämä on tuttua, himla skönt! Pian alkaa musiikki, muu ei sitten olekaan tuttua. Kaksi jumppaohjaajaa hoitaa yhdessä tunnin! No on ainakin tehokasta. Nu kör vi... tre vänster...arm kör...vila får ni hemma...dubbelt...beredd... Kahden jalan sijaan minulle on yhtäkkiä kasvanut niitä näköjään ainakin neljä ja käsiäkin on enemmän kuin tarvitsisin. Sori, vierustoverit. No mutta hauskaa oli törttöilystä huolimatta, etenkin kun itse itselleni nauroin. Hiki tuli ja sehän riitti, loistovalinta kerrassaan. Tästä on kiva jatkaa kohti uusia liikuntaelämyksiä, vai mitä Kerstin? Etenkin, kun seuraavalla kerralla ymmärrän tunnin jälkeen desinfioida sen jumppa-alustan, kuten muut näköjään tekivät.

Språkbad - garanterad huvudvärk

Språkbad, kielikylpy. Hauska ja tehokas tapa oppia uusia kieliä. Niin varmaan ainakin silloin, jos omaa nuoremmat ja vastaanottavaisemmat aivokudokset. Kävellessäni aamulla ensimmäiseen harjoittelukohteeseeni Folkhögskolaniin päätin, että ruotsiksi vedän niin pitkälti kuin se riittää, täydennykset englanniksi ja sillä mennään. Suomihan putosi laskuista jo viime viikon perjantaina. Ruotsin viittomakieltä minun ei oleteta osaavan sormiaakkosia ehkä lukuunottamatta ja suomen vastaavaa en täällä tarvitse muuten kuin kielten samankaltaisuuksia havainnoimaan. Ehkä sivussa täytyy jotain sanastoa opetella kahdenkeskistä kommunikaatiota helpottamaan?

Niin, vähänpä tiesin.

Englanti jäi hyödyttömänä oven ulkopuolelle auringonpaisteeseen. Okei, ei siinä mitään ja parempihan se on pudottaa yksi kieli joukosta niin helpottuu tavallaan tuo kielten sekamelska. Turha sitä on kai kaikkea yrittää mukana roikottaa. Hej så länge engelska, du har just blivit avpolleterat! Vi ses senare. No, ruotsin kasvatuksellisen kuntoutuksen sanasto tulee lisääntymään hienosti. Vad bra! Ja varmaan ihan riittää, että tässä seurailen ja kommentoin ruotsiksi sitten tosiaan? No ei ihan. Jännittävä diili on, että puhuessani ruotsia viiton samalla suomeksi, jotta turvataan jonkintasoinen yhteinen kieli eroavaisuuksista huolimatta. Siis samalla, på samma gång, samtidigt? Jep, näin se menee. Gud förbjude! Nyt kyllä kuolen.

En kuitenkaan sitten kuollut tai niin ainakin luulen.

Jäin eloon, sillä tuskanhiki kompensoitui muuten tavattoman mielenkiintoisella päivällä, teemana mm. nuorten aikuisten sekä aikuisten kuulovammaisten maahanmuuttajien rehabilitaatio.Tavallaan kai samalla toteutuu myös habilitaatio, onhan kyseessä uuden yhteiskunnan toimintatapojen oppiminen ja uusien taitojen opettelu? Och förlåt mig, pakko varmaan alkaa näihin teksteihin lataamaan hieman myös tuota kuntoutussisältöä, onhan se kuitenkin muistaakseni pääasiallisin syy täällä oloon :) Joka tapauksessa hyvin, hyvin mukava henkilökunta varmisti viihtymiseni ja otti minut hellään huomaansa hienosti suunniteltuine aikatauluineen. Viikon ohjelmisto on kätösissäni ja sisältö näyttää upealta. Päivää täydensi iloisesti auringossa liehuva Ruotsin lippu Victorian nimipäivän kunniaksi. Känner mig som hemma. 

Ja nyt sinne Panadol-laatikolle...

Och nu kan vi alla lära oss svenska handalfabet!

Ute och cyklar

Jag är ute och cyklar. Valitettavasti se ei tässä kohden merkitse kivaa keväistä pyöräilyhetkeä, vaan kertoo minun olevan aivan kujalla, pihalla tai miten sen nyt haluaakin ilmaista. Aloin nimittäin  aamulla ihmettelemään, miten onkaan oikeastaan mahdollista, että eilen käväistyämme opppaanani toimineen Sannen kanssa  tulevan kahden viikon aikaisen työpaikkani pihamaalla totesimme sen olevan kivasti vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä kotoani. Joka siis on Profilvägenillä, josta kartan mukaan on kyseiselle Mertens vägenille reilut kaksi kilometriä. Jopa surkealla matikallani ja vielä kammottavammalla suuntavaistollani tajusin, että jokin ei tässä yhtälössä nyt täsmää. Ja mikäköhän se voisi olla? Joko olen muuttunut yhdessä yössä käsittämättömän nopeaksi kävelijäksi ja minun kannattaa hakeutua olympiavalmennettavien ryhmään tosi pikaisesti, tai sitten osoitteeni on nyt väärä. Nopea kipaisu pihamaalla osoitekyltin vieressä paljastaa totuuden. Olen todellakin eri paikassa kuin alkuperäinen suunnitelma oli. Jahas, ok.

Och sen gå över bron...

Totesinkin itseni kanssa vakavasti neuvoteltuani, että parasta lienee lähteä uusintakierrokselle ja hahmottaa palapeli uuteen kuosiin. Päätinkin siksi lähteä ulkoilemaan keskusta-alueelle, joka on nyt siis jännittävästi täysin eri suunnassa kuin vielä tovi sitten oli. No, kauaahan ei sitten tarvinnutkaan kaunissa kevätsäässä kulkea, kun ymmärsin olevani jo täysin eksyksissä. Vilken överraskning! Onneksi näytin ilmeisesti karttoineni jo niin onnettomalta, että päiväkävelyllä ollut ystävällinen vanhempi rouvashenkilö tarjosi apuaan aivan pyytämättä. Pyytämättä jäin hänen kanssaan myös keskustelemaan pidemmäksi toviksi muutenkin, aikaahan minulla on. Melkoisen pitkän, mutta sitäkin mukavamman session päätteeksi rouva neuvoi vielä pääasian eli reitin keskustaan. Jag tackar!

Tack, pingvinen! Du är ännu mer vilsen än jag någonsin varit.

Täytyy kyllä todeta, että jo näiden kahden vuorokauden aikana olen  puhunut ruotsia takuulla yhtä paljon kuin viimeisen 25 vuoden sisään ja siitä olen hyvin, hyvin iloinen. Asian on mahdollistanut se, että ihmiset haluavat tulla juttelemaan aivan vapaaehtoisesti kaupassa ja kaduilla, ja sehän vain minulle sopii. Keskusteleminen aidossa ympäristössä on ollut hämäävän helppoa sekä henkisesti että kielen puolesta, ja aivan ilmeisesti suurelta osin tulen jopa ymmärretyksi. Så himla bra! Sanasto karttuu lähes itsestään vain ympäristöä katselemalla ja kuuntelemalla kivasti aina ruokatavarasanastosta kirosanoihin :) Olen muuttunut kielelliseksi pesusieneksi.

Hemma i Finspång

Ystävät ja tutut tietävät, että minähän olen Mallorca-miehen viisaita sanoja lainaten "Aina kohteessa" ja niin nytkin - Finspångissa ollaan! Näyttävä saapuminen on aina enemmän kuin suotavaa ja siksi saavuinkin itse Norrköpingin juna-asemalle kädet puoliverisillä rakkuloilla, kiitos Tukholman rautatieaseman rikkinäisten hissien.  Raahasin ja kiskoin 30-kiloista matkalaukkuani nimittäin pitkin ja poikin asemaa kerroksesta toiseen erinäisiäkin portaita pitkin, bonuksena pikapikaa tehty asemalaiturin vaihto kuuluttajan ilmoittaessa iloisella äänellä äkillisestä muutoksesta. Täytyy sanoa, että tässä kohden oli verrattomasti hyötyä tästäkin kielitaidosta, sillä kuulutustahan ei sitten englanniksi koskaan tullutkaan... 

Välkommen till mitt kök!

Och ikväll ska vi titta på Melodifestivalen, eller hur?

Anyway, Sanne saapui asemalle vastaan ja pelasti pulasta. Hänellä on kuulemma hevosia ja on tottunut viskomaan painavimpiakin esineitä, joten matkalaukku siirtyi reippain ottein autoon, fint. Siitäpä sitten  kohti Profilvägeniä, missä siirryin uuden väliaikaiskotini omistajaksi. Ja millaisen asunnon - iso kaksio parvekkeella, kaikki kävelymatkan päässä kuntokeskuksesta ja ruokakaupoista alkaen. Utmärkt, tack så jättejättemycket! Minua ei kuitenkaan vain viskattu kämppään asustelemaan, vaan Sannepa lähti kierrättämään ympäri Finspångia ja esitteli kohteet, joita arveli minun tulevaisuudessa kaipaavan. Lisäksi kävimme katsomassa paikat, joissa tulen työskentelemään harjoittelujaksoni aikana, ja pikapikaa poikkesimme yhdessä kohteessa tervehtimässä myös työntekijöitä ja asiakkaita. Kerrassaan mykistyttävää orientaatiota, jota täydentää kirjallinen kooste kaikista kohteista ja aikatauluistani. Jag är verkligen förstummad, verkligen! Tästä on siis tosi mukava aloitella vähin äänin, enempää en voisi todellakaan toivoa. Loppu on varmaan ihan itsestä kiinni :)

Ja nyt telkkarin ääreen seuraamaan Ruotsin omaa vastinetta euroviisukarsinnoille, ohjelmassa finaalilähetys. Sen kunniaksi oheistan itse tähän oman suosikkini, joka tosin putosi viime viikonloppuna finaalista. Älyttömän mukaansatempaava kappale huolimatta kenties hieman melankolisesta sanoituksesta, joskin toisaalta melankoliassa on mukavasti tuttua suomalaista tunnelmaa ja tässä kohden se on kyllä pelkkä etu ;) Jäi päähän soimaan, enkä ole vieläkään onnistunut sulkemaan sisäistä jukeboksiani sen suhteen. Tervemenoa pyörteisiin -Timoteij: Stormande hav, var så goda:

Välkommen till Sverige!

Jag och Kati - och en fotograf...

Jep, täällä ollaan! Laivamatka sujui mukavissa merkeissä Katin ja hänen mukana olleen porukkansa avustuksella, kiitti hauskasta seurasta! Pehmeä lasku muutokseen olikin enemmän kuin suotavaa, sen verran haikeaksi osoittautui jo kotoa lähtö. Onneksi nuori neiti  ymmärsi lähtiessäni opastaa naistenpäivän teemakokonaisuutta mukaellen, että "ei saa itkeä, koska ripsivärit menee pilalle" ja ymmärsin näin lopettaa sen vähin äänin. Totta tosiaan, tyyli ennen kaikkea :) !

Aamun siirtymistavan terminaalista hotellille ratkaisi matkalaukun järkyttävä paino: taksi, kiitos. Laukku ja sen pari kaveria hotellin säilytyshuoneeseen ja nenä ulos keväiseen Tukholman ilmaan. Hankintalistalla ykkösenä hohtavat internet-yhteydet ja puhelimen SIM-kortti, siispä niitä etsimään. Ei muuta kuin kadulle ja vaikka vasemmalle. Tai siis oikealle. Suoraan? Hetkinen... Ankaran pohdinnan jälkeen päätän ottaa esiin k-a-r-t-a-n. Uskomatonta, tiedän. Kartan reittiä seuraten en eksykään kuin kerran kulkiessani epähuomiossa ohi sen ainoan kääntymistä vaativan kulmauksen. Sitä ei oikeastaan voi edes laskea eksymiseksi, eihän?

 Harry,ska du behöva en fin surfsticka 

så har jag den!

Suoraa katua onkin kohtuullisen helppo kulkea. Haa, mahdollinen internetshoppi, ei muuta kuin sisään vaan. Ei mutta hitsi, siis mikähän on nettitikku ruotsiksi? En nätsticka? No ei voi olla, kuulostaa ihan Harry Potterin välineistöltä. Joku spinne? Eikun pinne, en nätpinne? Aaargh. Reikä päässäni taion itseni ovesta sisään ja päädyn jälkimmäiseen vaihtoehtoon pelinavaajana. - Hej, gomorron! Jag skulle behöva en nät... nyt hei tarkkana... pinne... ei vitsi, onkohan semmoinen todella olemassa... för min datorn. Tuijotan myyjää intensiivisesti odottaen jännityksellä hänen siirtoaan.  Ja kas, mukavan myyjän kädenheilautuksella muutun onnelliseksi internet-yhteyksien omistajaksi, kaipaamani välineen tosin ollessa näköjään en surfsticka. Tack, tack!  Samasta putiikista löytyy myös puhelinkortti, tack så jättemycket! Tämä etenee hienosti!

Verkligen, nu är jag här!

Kierreltyäni tuntitolkulla päämäärättömästi  kauppoja, jalat joka tytön järkevissä korollisissa saapikkaissa tunnottomiksi muuttuneina, päätän palata  hotellille välittämään uutta puhelinnumeroani sitä kaipaaville. Samallahan voin koristella jalat hauskasti laastareilla. Mutta mitä ihmettä - eipä toimi puhelin, ei. Epäuskoisena lähden raahautumaan takaisin  putiikkia kohti asiaa selvittelemään, ja toivon selviäväni kohteeseen asti puujaloillani. Kärsivä ilmeeni kertoo varmaan kaiken ja myyjä ottaa osaaottavana puhelimen huomaansa. Kas, eivät olleetkaan epähuomiossa laittaneet ekalla kerralla siihen sitä sovittua puheaikaa ja siksi ei oikein toiminut. No ei se mitään, nythän se toimii ja sitäpaitsi tässähän tulee puhelinsanasto tutuksi.

Koskapa jalkojani ei ole enää selvästikään edes olemassa ja näin ollen niitä ei tarvitse edes huomioida, päätän poiketa vielä metroaseman ruokakaupassa hakemassa huoneeseen jotain syötävää kirjoittelun lomaan. Maksan kassalla nätisti ostokset ja kerään syötävät kassiin. Olikin näköjään kivasti tasaraha. Myyjä tuijottaa ja mumisee jotain mistä en todellakaan saa niin mitään selvää, en edes toiston jälkeen. Tuijotan takaisin, ja niin tekee nyt myös jo koko ruuhkaisa loppujono. Vihdoin ja viimein tajuan nuorisojoukkojen avustuksella, että loppurahat kerätään itse kassan vieressä olevasta punaisesta koneesta. No aijaa. Työnnän vaihtorahat ääntä nopeammin kassin pohjalle ja katoan sujuvasti takaisin liukuportaisiin. Ihan hyvä nopean siirtymisen taktiikka, mutta portaat olivat väärät. En kuitenkaan aivan heti näe itseäni palaamassa takaisin mumisevan myyjän eteen, joten sukkuloin itseni pihalle suuntaan, jossa lukee utgång. Sana onkin tullut tänään jo tosi tutuksi. Onneksi päädyn hämärästi tutulta näyttävälle kadunpätkälle ja onnistun navigoimaan itseni oikeaan ilmansuuntaan. Bra jobbat, suunnaksi taas hotelli, illan ohjelmistossa sähköposteilua ja salibandypelin seurantaa.

Siinäpä ne alkukuvioinnit. Huomenna jatkuu matka junalla kohti Norrköpingiä ja Finspångia, ja olenkin jo askeleen lähempänä varsinaista pääasiaa. Palaan siis kuulumisten kanssa asiaan heti, kun onnistun asentamaan koneelleni nettitikkusysteemit uudessa paikassa tämän langattoman systeemin sijaan :)  
 Hejdå!