Likadant men ändå annorlunda

No niin ystävät, nyt on koittanut se etukäteen odottamani hetki, jolloin jopa minä itselleni ominaisten luonteenpiirteideni vastaisesti toviksi vakavoidun ja istun alas. Luvassa ei siis ole tällä kertaa valitettavasti varsinaista hupitekstiä, vaan tänään palataan rohkeasti perusasioiden äärelle. Uskokaa tai älkää, niin ihan tosissaan minäkin olen vain ihminen :)

Ennen Ruotsiin lähtöäni huolehdin monella eri tapaa siitä, että olisin mahdollisimman varautunut melkoisen isoon elämänmuutokseen. Tein kaiken uskoakseni niin hyvin kuin mahdollista oli. Suoritin aiheeseen eri tavoin liittyviä kursseja, selvitin taholta jos toiseltakin millaiseen paikkaan olen menossa ja mitä minulle tulee tapahtumaan niin fyysisesti kuin henkisestikin. Pari viimeistä viikkoa ennen lähtöäni olin kasannut itselleni huiman tietopaketin. Väitän siis olleeni hyvin valmistautunut ja siitä kiitän paitsi itseäni myös niitä tahoja, jotka valmisteluvaiheessa olivat eri tavoin mukana. Varmaankin kaikki "avustajat" itsenne tunnistatte tästä, joten en erikseen nimeä teistä ketään. Jättikiitos teille kaikille yhteisesti <3 !

Fakta on silti se, että kulttuuriin sopeutuminen koskee minuakin.

Anpassning till en annan kultur

Maantieteellisestä läheisyydestä huolimatta en ole Suomessa ja se on tullut hyvin selväksi. Kyllä vain, kulttuurierot ovat olemassa. Olenkin asettunut täysin oppikirjojen mukaisesti kulttuurista sopeutumista kuvaavan U-käyrän alaspäin viettävään rataan (kuvio siis tuossa ohessa, Australia-versiona tosin), mikä ei toki tullut minulle yllätyksenä aiheeseen perehtymisen vuoksi. Tietoisuus siitä, että prosessi soljuu eteenpäin on toisaalta hyvinkin rauhoittavaa, mutta toisaalta olisi tietysti kiva voida kertoa olevansa tilastopoikkeus. En kuitenkaan ole, näin on kuulkaa kuviot.

Huolimatta siitä, että paljon mielenkiintoisia asioita on tapahtunut ja tapahtuu onneksi edelleen, on sopeutumisessa melkoinen homma, uskokaa vaan. Ruokakaupassa käynti ja perustarvikkeiden etsintä oudosta putiikista, bussikortin, bussireittien ja aikataulujen selvittäminen tai vaikkapa sen oikean jumppasalin löytäminen ja ovien avaaminen aina väärään suuntaan käy työstä, ja vaatii veronsa jokaiselta kotimaan turvallisten rajojen ja tutun toiminnan ulkopuolelle pidemmäksi aikaa lähtevältä. Uudet ihmiset tuovat mukanaan lukuisia hauskoja hetkiä, mutta toisaalta myös hämmentäviä tilanteita. Ruotsalainen ei ole yhtä kuin suomalainen ja siihen on sopeutuminen. Minä en myöskään muutu ruotsalaiseksi, joten välimuodon etsiminen on tarpeen.

No, nopea toimintahan on aina ollut tyypillistä minua, joten näköjään tämä U-käyräkin toteutuu nopeutettuna versiona kohdallani ja hyvä näin. Ei siis tarvitse tästä sinänsä huolestua, noudatan vain huolella kaikkia vaiheita tässä prosessissa. Onpahan sitten mitä muistella. Ja ennenkuin lähetätte paikalle kriisiryhmän, niin totean myös seuraavani kiltisti ohjeistuksia sopeutumisen vauhdittamiseksi. En siis linnoittaudu sinänsä kivaan huoneistooni Ylen uutisia ja suomalaisia elokuvia netistä tuijottaen, vaan jatkan tutkimusmatkoja ympäristöön, tutustun ihmisiin ja yritän pysyä hyvässä päivärytmissä.

Aallon harjalla tavataan!