Marieborg Folkhögskola

Terveiset yökyläilyseminaarista Marieborg Folkhögskolanista! Kyseessä oli siis aiemmin mainitsemani Nationellt kunskapscenter för dövblindfrågor  ja heidän systeemeihinsä liittyvä yhteisyötapaaminen. Väkeä ei ollut paljon, mutta laatu korvasi totta tosiaan määrän! Paikalla oli alansa erityisosaajia ympäri Ruotsia, ja muutama nimi oli itselleni tuttu alan kirjallisuuden kautta. Yhden todellisen kiintotähden eräästä tutkimuksesta onkin mukanani jopa jäljennös, jonka olen ottanut mukaani oppariani silmälläpitäen - siis sitä, jota en ole täällä ollessani vilkaissutkaan... On vähän ollut muita kiireitä.

Kahden päivän pääaiheena oli kehittää eteenpäin jo aloitettua työtä sosiaalishaptiseen eli kosketukseen perustuvaan kommunikaatioon liittyen. Tosi tiivistettynä tarkoittaa tässä kohden siis erilaisia viittomamerkkejä, jotka keholle viitottuna välittävät informaatiota ympäristön tapahtumista ja näin takaavat sosiaalisen osallisuuden. Koskee siis kuntoutuksen ohjaajiakin, haluammehan mieluusti luoda ihan henkilökohtaisen vuorovaikutuksen olemassa olevin keinoin, vai mitä? Aihealue sinänsä oli itselleni tuttu, mutten ole koskaan ollut mukana näkemässä, miten uusia merkkejä luodaan. Kokemusasiantuntijoina oli kaksi kuurosokeaa naista, jotka toivat esiin erinomaisesti käyttäjänäkökulmaa ja testasivat samalla merkkien toimivuutta. Niinpä vain parin päivän aikana saatiin kasaan melkoinen määrä materiaalia, jota edelleen jatkotyöstetään eri tavoin. Mieleni tekisi tietysti tässä kohden kertoa enemmänkin informaatiota kehittelytyöhön liittyen, mutta epäilen ettei se ole aivan korrektia. Joka tapauksessa oli erinomaisen hienoa nähdä tätä työskentelyä erittäin tärkeän asian eteen, ja siitä kiitos kaikille! Tack x 1000!

Ai niin, muistatteko vielä Kerstinin aiemmin mainitsemani kuntokeskuksen vastaanotosta,  jfglkdgll-Kerstinin siis? Jos muistatte, niin hitsin hyvä. Pääsette nimittäin siten tunnelmaan päivien erityisjännityksestä vastanneen Pernillan osalta. Hän saapui paikalle Skånen alueelta (ja tähän kohtaan todella, todella pitkä huokaus). Olenkin pelännyt hetkeä, jolloin joudun nokakkain jonkun skånelaisen kanssa, sillä tiedossani on ollut fakta, ettei heidän puheestaan saa niin mitään selvää. Pernilla pysyikin liikuttavan yhtenäisessä skånelaisrintamassa, hän vastasi Kerstiniä potenssiin kymmenen. Kerstin oli kuulkaa sittenkin pelkkä pikkukala, olisi pitänyt ymmärtää olla tyytyväinen hänen ääntämykseensä. Täytyy varmaan viedä kukkia seuraavalla kerralla.

Ensimmäiset jännittävät tunnit Pernillan seurassa kuluivat siihen, kun yritin löytää edes jotain logiikkaa ääntämiseen ja sitä kautta hänen asiansa ymmärtämiseen. No, kun tarkasti kuunteli niin tietty tuulen vinkunaa tai suhahdusta muistuttava ääni kuului aina ennen å-kirjainta ja ennen -ion -päätettä näköjään vinkaistiin toisella tavalla. Vaikea sanoin kuvata miltä hänen lievästi sanottuna haasteellinen puheensa kuulosti, mutta jos sanon hänen pitäneen puhuessaan suussaan samaan aikaan tuulessa vislaavaa ja räpistelevää lintuparvea, niin ehkä osuu aika lähelle. Vaikeustasoa nostaakseen Pernilla oli myös väliin kirjoittanut seinälle heijastamansa tekstin jokseenkin mielenkiintoiseen muotoon. Jäspa, luki seinällä ja minä selasin edestakaisin parasta ystävääni, keltaista sanakirjaa vastausta löytämättä. Ai se, se on siis gäspa eli haukotella, opasti hän. Huh, hyvä kun tuli taas otettua Panadolit mukaan.

Joka tapauksessa huippumielenkiitoisten päivien ja vielä kiintoisempien ihmisten tapaamisten sekä oman henkiinjäämiseni kunniaksi päätin vielä extempore-meiningillä käydä kurkistamassa paluumatkalla Norrköpingin keskustan. Ja ajatelkaapa, että sillä suoran matkalla en tarvinnut kuin yhden kerran reittiopastusta! Tunnustettakoon tosin, että puolivälistä pääkatua suunnistamista ja myöhemmin takaisin paluuta helpottivat raitiovaunun kiskot :)
Ja nyt Kerstinille kukkia ostamaan.

Hälsningar från Norrköping