Ute och cyklar

Jag är ute och cyklar. Valitettavasti se ei tässä kohden merkitse kivaa keväistä pyöräilyhetkeä, vaan kertoo minun olevan aivan kujalla, pihalla tai miten sen nyt haluaakin ilmaista. Aloin nimittäin  aamulla ihmettelemään, miten onkaan oikeastaan mahdollista, että eilen käväistyämme opppaanani toimineen Sannen kanssa  tulevan kahden viikon aikaisen työpaikkani pihamaalla totesimme sen olevan kivasti vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä kotoani. Joka siis on Profilvägenillä, josta kartan mukaan on kyseiselle Mertens vägenille reilut kaksi kilometriä. Jopa surkealla matikallani ja vielä kammottavammalla suuntavaistollani tajusin, että jokin ei tässä yhtälössä nyt täsmää. Ja mikäköhän se voisi olla? Joko olen muuttunut yhdessä yössä käsittämättömän nopeaksi kävelijäksi ja minun kannattaa hakeutua olympiavalmennettavien ryhmään tosi pikaisesti, tai sitten osoitteeni on nyt väärä. Nopea kipaisu pihamaalla osoitekyltin vieressä paljastaa totuuden. Olen todellakin eri paikassa kuin alkuperäinen suunnitelma oli. Jahas, ok.

Och sen gå över bron...

Totesinkin itseni kanssa vakavasti neuvoteltuani, että parasta lienee lähteä uusintakierrokselle ja hahmottaa palapeli uuteen kuosiin. Päätinkin siksi lähteä ulkoilemaan keskusta-alueelle, joka on nyt siis jännittävästi täysin eri suunnassa kuin vielä tovi sitten oli. No, kauaahan ei sitten tarvinnutkaan kaunissa kevätsäässä kulkea, kun ymmärsin olevani jo täysin eksyksissä. Vilken överraskning! Onneksi näytin ilmeisesti karttoineni jo niin onnettomalta, että päiväkävelyllä ollut ystävällinen vanhempi rouvashenkilö tarjosi apuaan aivan pyytämättä. Pyytämättä jäin hänen kanssaan myös keskustelemaan pidemmäksi toviksi muutenkin, aikaahan minulla on. Melkoisen pitkän, mutta sitäkin mukavamman session päätteeksi rouva neuvoi vielä pääasian eli reitin keskustaan. Jag tackar!

Tack, pingvinen! Du är ännu mer vilsen än jag någonsin varit.

Täytyy kyllä todeta, että jo näiden kahden vuorokauden aikana olen  puhunut ruotsia takuulla yhtä paljon kuin viimeisen 25 vuoden sisään ja siitä olen hyvin, hyvin iloinen. Asian on mahdollistanut se, että ihmiset haluavat tulla juttelemaan aivan vapaaehtoisesti kaupassa ja kaduilla, ja sehän vain minulle sopii. Keskusteleminen aidossa ympäristössä on ollut hämäävän helppoa sekä henkisesti että kielen puolesta, ja aivan ilmeisesti suurelta osin tulen jopa ymmärretyksi. Så himla bra! Sanasto karttuu lähes itsestään vain ympäristöä katselemalla ja kuuntelemalla kivasti aina ruokatavarasanastosta kirosanoihin :) Olen muuttunut kielelliseksi pesusieneksi.