Individuellt boende

Olen siirtynyt jälleen uuteen harjoittelukohteeseen ja jättänyt taakseni hienon kokemuksen yksilöllistä kohtaamista ja todellista palvelujen käyttäjän arvostusta hohtaneen kuurosokeiden kehitysvammaisten asumisyksikön. Voin vain ihmetellä, miten hyvin finanssipuoli on hoidettu näin yksilöllisen toiminnan mahdollistamiseksi ja miten ihmeessä kerrasta toiseen löytyy niin motivoitunutta, asialleen omistautunutta henkilökuntaa. Eipä ihme, että Mogård on tosiaan järjestönä hyvin tunnettu paitsi laaja-alaisesta toiminnastaan ja asiantuntemuksestaan myös henkilökunnastaan. 

Ledlinjerna på golvet hjälper med att orientera sig

Svarta kanterna, bättre varseblivningen

Kyseessä oli 5-paikkainen ympärivuorokautinen asumisyksikkö kuurosokeille kehitysvammaisille, jossa turvallisuuden ja viihtyvyyden takaavat 3-4-henkiset tiimit (hoitajat ja pedagogi), jotka keskittyvät vain ja ainoastaan yhden oman asukkaan hoitoon ja huolenpitoon kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Yhdellä asukkaalla oli käytössään päiväaikaan peräti kaksi työntekijää alentuneen toimintakyvyn ja turvallisuuden takaamisen vuoksi. Jokainen vuorossa oleva tiimin työntekijä saa olla oman asukkaansa kanssa ja suunnitella yhteistä toimintaa melkoisen vapaasti. Ainoastaan etukäteen sovitut viikko-ohjelman mukaiset systeemit asettavat hieman raamia päivään, mutta asukas on tässäkin kuningas.  Jos ei huvita lähteä liikuntahalliin yhteiseen hauskaan jumppatuokioon tai purkupajaan hommiin, voi vaikka neuvotella, josko lähdettäisiin yhdessä kaupungille shoppailemaan tai työntekijän omaan kotiin kahville virkistäytymään ex-tempore-meiningillä. Jep, luitte oikein – työntekijät voivat halutessaan viedä oma-asukkaitaan myös kotiinsa. Jos asukas toivoo, että istutaan sittenkin vain päivä yhdessä kotisohvalla käsikkäin, sekin sopii. Melkoista luksusta!

Sakta ner du, det finns blinda och dövblinda här!

 Tästä pääsemmekin mukavasti aiheeseen nimeltä sosiaalinen integraatio, jonka toteutumista jaksan päivästä toiseen hämmästellä. Myönnettävä on, että senkin asian suhteen täällä ollaan muutamiakin valovuosia edellä Suomi-systeemeistä. Lähtökohta on ehdottomasti se, että myös kuurosokea on täysivaltainen yhteiskunnan jäsen, jos ei suorastaan jotakin vielä enemmän. Hänen kuuluu saada integroitua muun väestön joukkoon kaikin mahdollisin keinoin ja koko ajan mietitään, miten tätä osallisuutta voidaan vielä enemmän tukea. Osallisuuden ja tavoitteellisuuden hoidossa ja kuntoutuksessa takaavat  muutaman viikon välein laadittavat  kuntoutussuunnitelmat osatavoitteineen ja strategioineen. Tavoitteet laatii luonnollisesti tiimi, joka tuntee perin pohjin oman asukkaansa.Viitekehyksenä toimii norjalaisen G. Kylénin näkemys kehitysvammaisten tavasta ymmärtää sosiaalista todellisuutta ja olla vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa.

Oma kommunikointini asukkaiden kanssa jäi valitettavan vähäiseksi, sillä myös taktiili eli kädestä käteen viittominen pohjautuu tietysti Ruotsin viittomakieleen, mikä ei tässä kohden itseltäni oikein suju. Yhteisiä merkkejä toki on, muttei riittävästi sujuvan kommunikoinnin aikaansaamiseksi. Tilannetta vaikeuttaa myös se, että osa merkeistä on samoja kuin Suomessa, mutta niiden merkityssisältö on kuitenkin täysin eri. Melkoisen hämäävää, sanoisin. Joka tapauksessa alla video - joka sivumennen sanoen onkin näköjään entisen työpaikkani aikaansaannosta - jonka avulla voi tutustua kuulonäkövammaisten käyttämiin kommunikaatiomenetelmiin tilanteissa, joissa kommunikaatio puheen välityksellä ei onnistu.