Hej, jag kan svenska nu!

Siinä se sitten oli, harjoittelujakso nimittäin. Kaikki tehty, wohouu - skitbra! Viimeinen kohde jätettiin listalta pois, sillä vaaditut tunnit tulivat kasaan jo nyt. Tämä tarkoittaa sitä, että edessä on reilu viikko lomaa ennen kotiinpaluuta. Mikäs siinä sitten, tekemistä löytyy. Parhaillaan askartelenkin tiiviisti yhden verkkokurssin ja harjoitteluraportin kanssa. Kuntoutusohjausmenetelmät-kurssin opekin aikoo kuulemma muistaa ylimääräisellä tehtävällä poissaoloni vuoksi. Tack, så fint! Inte så kanon... Tiistaina teen omatoimisen opiskelijavierailun NKCDB:iin (Nationellt kunskapscenter för dövblindsfrågor) ja keskiviikkona odottaa arviointikeskustelu. Ei ihan silkkaa lomailua siis, mutta eipähän tarvitse herätä aamuviideltä.

Englanniksi suoritettava verkkokurssi aiheuttaa melkoisesti vaikeuksia, sillä enkun sanasto sekä osin myös lauserakenteet ovat kertakaikkiaan kadonneet jonnekin pöpelikköön ja muuntelen sanoja sangen oudoiksi ruotsi-englanti -versioiksi. Tovi jos toinenkin on kulunut miettiessä, mitä vikaa on esim. sanoissa "watchar" (yrityksenä sana "katsella") tai "intressing" ("kiinnostava"). "I will..." tarkoittaa tietysti minulle "Jag vill...", eli sekasotku päässäni on tosiasia. Usch. Elämänsä kutakuinkin ehkä puolivälissä olevat, jo kuluneet aivoni eivät niin millään halua taipua englannin suuntaan, kun tarjolla olisi samanaikaisesti ruotsi. Tähän elämän puoliväliin liittyen pakko muuten mainita, miten oivallisesti pian täysi-ikäisyyttä hipova poikani onnitteli minua jokseenkin Jalat maassa -periaatteella täyttäessäni tasavuosia muutama vuosi sitten: "Onnea nyt kovasti! Miltä nyt tuntuu, kun elämästäsi on puolet kulunut?". Ja precis, säg det...

Joka tapauksessa näen tällä kielten sekamelskalla olevan kylläkin positiivisia vaikutuksia - jag kan tala svenska istället :) ! Kielen tarttumisen hoksasin tapahtuneen oikeastaan vasta tällä viikolla, kun kassajonossa huomasin pohtivani jonon liikkumattomuuden syitä itsekseni aivan luonnollisesti ruotsiksi. Samalla tajusin myös, että tosiaan sitä sanastoakin on päähän jäänyt, kun ajatus kulkee joustavasti ilman, että tarvitsee etsiä sanakirjaa välittömästi voidakseen reagoida. Kirjotetun tekstin lukeminen on lähes silkkaa juhlaa ja voin huoletta haalia nyt myös ruotsinkielistä kirjallisuutta oppariini. Hyvä näin, sillä täällä on myynnissä runsaasti alan kirjallisuutta, jota ei ole käännetty suomeksi. Kun vain tietäisi, mitä matkalaukku mahtaa tässä vaiheessa painaa...

Todella paljon jää silti vielä tavoiteltavaa, tämä on vasta erinomainen alku kielitaidon kehittämisprojektilleni. Palattuani Suomeen nähtäväksi jää miten pystyn nyt kertyneen taidon ylläpitämään ja mieluummin sitä vielä edelleen kehittämään. Sori siis kotiväki, pakko jatkaa ruotsinkielisten ohjelmien seuraamista :) Onneksi noita kontakteja on myös sen verran syntynyt paikallisiin, että ainakin kirjallinen ilmaisu hoituu sitä kautta. Jos sitä sitten juttelisi itsekseen automatkoilla ruotsiksi? Jokin työväenopiston keskustelukurssikin voisi olla kiva?Hmm, tätä täytyy nyt miettiä.

Mietinnän oheen menenkin keittämään itselleni toisen kerran tässä kuussa äitienpäiväkahvit, sillä se on täällä vasta tänään: Grattis på morsdagen, taas :) Toinen kahvikupillinen menköön Ruotsin euroviisuvoitolle, jota täällä pidettiinkin erittäin varmana tosiasiana. Lippu oli jo lähes salossa. Ett stort grattis!