Jag säger verkligen adjö!

Olen luultavasti jollakin tavalla sekoamassa, siis entisestään :) Eilen illalla suoritettuani vihaamani neuropsykologian verkkotentin aloin pohtimaan erilaisia tapoja, joilla voisin nyt kirjan lopullisesti kadottaa elämästäni. Kadottamisoperaatiossa on valitettavasti kaksi pientä ongelmaa, jotka ovat mielikuvituksellisen ja luovan työskentelyni esteenä. Ensinnäkin vaikuttaa siltä, että tästä tentistä muodostui elämäni ensimmäinen koe, jota en tule saamaan läpi ennen muutamaa uusintaa. Ilmeisesti siis kannattaa säilyttää kirja. Toisekseen vastenmielinen teos ei ole minun, vaan lainassa opettajalta. Paha rasti, paha. Pakko siis käyttää mielikuvaharjoitteita, joiden avulla voin katkaista epämiellyttävän symbioosimme ja saavuttaa jonkintasoisen mielenrauhan uusintaa odotellessa.

Ha en %¤# trevlig resa

Ensimmäinen loistokas ideani liittyy läheiseen järveen ja sen yli kulkevaan siltaan. Pelkkä kirjan vippaaminen virtaan olisi kuitenkin liian mielikuvituksetonta, joten miten olisi teekkarikaste Tampereen tyyliin? Siis sellainen kirjan lasku vaikkapa ihan köyden varassa veteen, mutta tällä kertaa päätähteä ei yllättäen nostettaisikaan ylös - mikä mielettömän upea hetki elämässäni! Voisin ihailla itse sillalla kansikuvan aivojen lipumista eteenpäin ja jos hyvin kävisi, näkisin kirjan vajoavan veteen. Mieluiten juuri sillä ratkaisevalla hetkellä, kun esiin olisi kääntynyt se sivu, jossa on kuva heteromodaalialueista (älkää kysykö, mikä se on. En minä vaan tiedä). Hmm, toisaalta ehkä vähän liian yksinkertainen ratkaisu?

Jack, du är min idol!

Toinen kiintoisa vaihtoehto voisi olla perinteinen sytkäri. Mutta missäpä tuhopoltto voisi tapahtua? Finspångin linnan pihassa saisi päänvaivaa aiheuttanut kirja sittenkin arvokkaamman lähdön viimeiselle matkalleen, mutta toisaalta niin saattaisin saada minäkin. Liian avoin paikka, vaikka plussaa olisi ollut sorapohja. Olisin voinut sytyttää tyylikkäästi portailla ja avata kirjasta kohdan "Tarkkaavuuden jakaminen ja aktiivinen prosessointi". Päälle hysteerinen nauru suoraan Jack Nicholsonin roolisuorituksesta Yksi lensi yli käenpesän -elokuvassa? Hitto, ei käy. Pakko saada suorittaa harjoittelu loppuun, vaikka tietysti muutama päivä Norrköpingin poliisin huomassa olisi sekin kyllä ollut varmaan mieleenpainuva kokemus ja lisännyt ruotsin kielen viranomaissanaston haltuunottoa. Hylätäänkö? No äh, hylätään.

Hör du Kuikka och dina vänner...

Mutta miten olisi kiduttava, hidas repiminen? Sen voisi tietysti suorittaa jossain miellyttävässä ympäristössä, kuten kesäterassilla viinilasin ääressä. Aika hyvä hei! 346 sivua paksuhkoa paperia (plus kannet) suikaleiksi riivittynä edellyttää kuitenkin ehkä enemmän kuin vain yhden viinilasillisen juomista, esim. lasi / 50 sivua, joka tekee... hetkinen... siis melkein 7 lasillista!?? Ei hyvänen aika, suomigeeneistä huolimatta edes minä en kykene tähän vaihtoehtoon. Tai ehkä kykenisinkin, mutta tulisiko samalla jo soitettua tentaattorille tai peräti suoraan kirjan kirjoittajille?  Ottaisinko yhteyttä kirjan takasivuilla mainittuihin potilasjärjestöihin samalla, kun taittelisin "Käytöksen kontrolli pettää"-sivusta uskomattoman upeaa Concorden pienoismallia? Ei vitsi, en uskalla. Puheaikaa kun on niin vähän jäljellä, enkä millään viitsi ostaa enää tässä vaiheessa uutta korttia.

Olisiko hei kellään muita ehdotuksia??? ;-)