Det exotiska Sverige?

Hahaa, det finns också palmträd här

Venäjä-Suomi -pelin ollessa tänään enää vajaata kymmentä minuuttia vaille päätössummerin soittoa päätin häipyä lenkille rantamaisemiin kiintoisimpiin olosuhteisiin. Epäisänmaallistako? Ei, ottaen huomioon sen, että 1-4 -tilanteessa yritin vielä kirittää paikan päällä peliä seuraamassa ollutta opiskelukaveria tsemppaamaan suomalaisia, vaikka sitten edes parin kisatuopillisen voimalla. 1-6 -tilanteessa oli minunkin myönnettävä, että tarvittaisiin jo kokonainen pullo täysin kirkasta kansallisjuomaa kannustuksen jatkamiseksi.Toivon ehkä tosin, että Jaana jätti tämän ehdotuksen käyttämättä.

Melkoisen ihanassa rantamaisemassa jatkoin eilen Linköpingin junassa aloittamaani pohdintaa siitä, mitä sellaista täällä olisi etten voisi suositella maata harjoittelukohteeksi muillekin. Eilen löytyi pinnistellen yksi asia: ei  palmuja! Japp, allt vad man önskar kan man aldrig få, niin se menee. Paitsi että näköjään voi. Otroligt roligt, Norrköpingiin oli ilmestynyt sitten viime käyntini myös palmuja, siis todellakin! No hitsi, mitä muuta voisin muka enää näillä leveysasteilla toivoa?

En klassiker, sa Per-Erik

Tarkkaan kun mietin, tuli mieleeni eräs toinen asia: eksoottinen ruoka. Toisaalta, mikä on eksoottisuuden mitta? Jos se on katukeittiö, niin löytyy. Jos se on tulinen ruoka niin saahan sitäkin aivan tästä kotitaloni alakerrasta ja vielä ulkomaalaislähtöisellä työvoimalla varustettuna. Oheen voi valita vaikkapa mansikka-lakritsa -kivennäisveden, eikö ole melko jännittävä yhdistelmä, mitä? Sivumennen sanoen se on muuten erittäin hyvää. Sitäpaitsi kuka voi muka väittää, ettei työkaverini Per-Erikin meille valmistama styvade makaroner, falukorv och rårivna morötter ollut muka eksoottista? Voin hei vakuuttaa, että se oli. Vieläkin hämmästelen sitä makujen uskomatonta... harmoniaa... No, onneksi P-E osasi aivan ihanasti vastaanottaa aidon hämmästyneen ilmeeni, jota en ehtinyt muokkamaan yhteisöystävällisemmäksi :)

Kuten aluksi mainitsinkin, jatkoin siis lenkkeillessä näistä kuvioista käsin pohdintaani. Joko lenkki oli liian lyhyt tai sitten asia vain on siten, ettei  muita syitä jättää Ruotsia väliin harjoittelukohdelistalta edes eksoottisuuden puutteeseen vedoten vain yksinkertaisesti löydy. Ja siltä varalta, että alatte epäilemään myönteisyyteni olevan jo Suomen Kieltenopettajien liiton sponsoroimaa, niin vakuutan ettei se ole, vaan edustan tässä täysin vain itseäni ja kokemuksiani. Minut tuntevat tietävät myös miten kovat kriteerit minulta löytyy lähes asiaan kuin asiaan (valitettavasti...), joten suosittelulistalleni pääseminen edellyttää jo todella vahvaa näyttöä - ei aivan tieteellistä, mutta läheltä se liippaa :)

Tiivistetyksi lopuksi toistankin ne samat kaksi sanaa, jotka kuulin kanssamatkustajani eräälle ulkomaalaisopiskelijalle bussiaseman odotustilassa lausuvan, ja jotka kertovat täällä olostani kaiken oleellisen:

Välkommen hit!