Sex...fem...fyra...

Yeeey, jag gjorde det!!!

Vähiin käy ennenkuin loppuu. Nedräkningen pågår...

Arviointikeskustelu on erinomaisen onnellisesti ohitse ja näin ollen harjoitteluni on virallisesti julistettu peräti kaksisivuisella (jisses vad lyxigt!) arvioinnilla päättyneeksi. MVG, tack till er alla :)) Kan bara säga detsamma om er, ni är grymma!! Valtavan hienojen kokemusten ja varkain karttuneen kielitaidon (prepositio-ongelmia ei oikeastaan lasketa, eikös?) lisäksi maanantaina kotiin matkaa kasa minulle lahjoitettua alan kirjallisuutta sekä pari DVD:tä - Tack så hjärtligt mycket! Vähän tässä voi jo juhliakin kai aloitella, sillä harjoittelun loppuraportti alkaa olla loppusuoralla ja JAMKin Kv-vaihtoraportti Asioon sekin hyvässä vauhdissa. Tavoite on selkeä: maanantaina alkaa loma. Punkt slut.

Tässä kohden alkaakin olla jo melkoisen ambivalentti tunnelma. Toinen käsi on jo avaamassa alaovea, toinen vielä kirjaa pyykkivuoroa kalenteriin. Ni glömmer väl inte att putsa torktumlaren, va? Bussikortilla olisi vielä matkustusaikaa, mutta toisaalta nyt on paljon jo nähty. Anders, min favoritförare: jättetack för Drängarna-information! Kaupassa täytyisi kai vielä poiketa hakemassa ainakin suodatinpapereita, vaikkei niitä tarvitsisi enää kuin muutaman kappaleen. Godisråtta-tilstojakin täytyy varmaan osaltaan kohentaa. Hej Lena, glöm inte att skaffa mer gräddkola dit - ni vill ju inte förorsaka ett himla hallå, eller hur? Och tusen tack för Fruktkusar. Ja vielä tässä ehtii oikeastaan käydä heippaamassa väkeä lähityöpaikoilla. Anette, Emma, Susanne, Eva, Harry, Monika, Santiago, Marianna, Jackie, P-E, Lars, Freddy, Anna, Lena, Linda och alla andra härliga människor som jag haft äran att bekanta mig. Jag kommer att sakna er, faktiskt. Som sagt så tror jag att vi ska återträffas...

STOR TACK för böckerna!

Niinpä niin. Jaksan töin tuskin odottaa edessä olevaa kulttuuriin sopeutumisen U-käyrän seuraavaa versiota, jälleensopeutumisen eli W-käyrän alaspäin viettävää rataa... Paluu tulee olemaan samaan aikaan sekä erittäin riemukas että käsittämättömän ankea. Onneksi olen ymmärtänyt hankkia itselleni isommista vieroitusoireista selviytyäkseni pinkan aikakauslehtiä, Tre Kronor -sukat (heh, todellakin!) ja töihin "Kan innehålla spår av rester" -sarjan eväsrasian. Puhelimeen on ladattu kasapäin tunnelmaa nostattavia, hyväksi havaittuja Ruotsi-biisejä. Ehkäpä se tästä iloksi muuttuu, ainakin tämän biisin välityksellä viimeistään: "Jösses lilla flicka" :)

Jösses lilla flicka hur kan du ha blitt så snygg?
Mor din är så ful säg mig är far din lika stygg?
Varför ska du gå din väg, var det nåt jag sa?
Du har säkert rätt det kanske inte lät så bra...

Sverige i fokus

Tässä toukokuun aikana olen saanut ilokseni olla mukana seuraamassa tapahtumia, joista harvemmin pääsee osalliseksi millään tavalla. Nämä tapahtumat ovat puhuttaneet täällä lähes kaikkia ja kaikkialla, ja siksi minäkin olen niistä saanut osani ja hyvä näin. Ruotsin jääkiekkojoukkueen tappio MM-kisoissa, prinsessa Estellen kastetapahtuma sekä Loreenin Euroviisuvoitto ovat poikineet mielenkiintoisia keskusteluja, ja olen mielenkiinnolla seurannut niitä paitsi työpaikallani myös lehtien ja television välityksellä. On ollut hauskaa nähdä paikallisreaktioita jopa aivan reaaliaikaisesti. Kiitos siis erityisesti työporukalle, joka Estellen kastetilaisuuden aikana osasi kertoa monia jännittäviä yksityiskohtia kuningasperheen elämästä :)

Ja asiaan sitten, tällä kertaa jälleen -sori- ruotsiksi, jotta tulee tuota kirjoituspuoltakin taas treenattua. Vielä ehtii, vielä ehtii...



Under maj jag haft ett otroligt fint tillfälle att iaktta sådana händelser som vanligen inte sker. Det har varit tre överlägsna höjdare som självklart påverkade mig också, åtminstone indirekt. Händelserna var sällsynta, berörde hela svenska folket och på så sätt kom fram nästan överallt. Att vara med på allt kändes häftigt!

Tre Kronor. När Tjäcken fällde Tre Kronor i kvartsfinalen  blev det "värsta fiasko på 10 år". "Superfiaskot", rubricerades det i tidningarna och på TV. Detta hockey-VM skulle ha blivit en triumf för svensk hockey men det blev inte. Truppen med 16 NHL-proffs i laget gjorde en besvikelse på isen. Bilden från år 2002 i Salt Lake City OS revs upp och rubriken upprepades det igen: "Skyldiga - de svek sitt land". Ganska grymt... Och detta ska jag inte översätta på finska: jag höll tummarna för Tre Kronor (ja, förlåt mig) för det skulle ha varit fint att se med egna ögon hur svenskar festar segern... :)

Det kungliga dopet. Besvikelsen kompenserades av en lycklig tilldragelse, Prinsessan Estelles dop i Slottskyrkan. Inför Estelles stora dag diskuterades om allt möjligt gällande dopet: vilka som är bjudna eller inte, dopklänningen, dopkronan och dopvattnet som kungen personligen hämtade från en källa på Öland. Det var förväntan i luften verkligen. Alla funderade på om Estelle skulle skrika sig igenom hela dopet som moster Madeleine i sin tid men vad gjorde dagens pyttelilla huvudperson?  Sussade och höll sig helt lugn under det. Med lilla Estelle skapades det också nya doptraditioner när kronprinsessan Victoria och prins Daniel plockade Karl XI:s prinsvaggan istället för prinsessvaggan. Så Estelle blev den första prinsessan under Bernadottedynastins epok att ligga i denna imponerande barockvaggan. En annan överraskning var att efter dopet gick kronprinsessparet ut på slottsgården för att visa upp den nydöpta prinsessan för folket. Härligt!


 
Loreen. Euphorijaaaa!! Alla blev svettiga av nervositet och undrade i förväg om Loreen som storfavorit skulle hålla för trycket och det gjorde hon. Förväntningarna var enormt skyhöga, men 13 års väntan var över då "Europas hetaste, snyggaste och sötaste" brud  sopade golvet med de andra medtävlarna och skrev in sig i historieböckerna. "Det här är lika stort som ABBA", skrevs det i tidningarna som var fulla av bilder av den överlyckliga vinnaren som kysser pokalen och jublar med det svenska teamet. Segerrusiga människor festade i fontäner, viftade flaggor och sjöng ut "Euphoria". Jag själv hyllade också Loreen, låten var ovedersägligen världsklass. Så grattis på det, så jävla kul!

Hej, jag kan svenska nu!

Siinä se sitten oli, harjoittelujakso nimittäin. Kaikki tehty, wohouu - skitbra! Viimeinen kohde jätettiin listalta pois, sillä vaaditut tunnit tulivat kasaan jo nyt. Tämä tarkoittaa sitä, että edessä on reilu viikko lomaa ennen kotiinpaluuta. Mikäs siinä sitten, tekemistä löytyy. Parhaillaan askartelenkin tiiviisti yhden verkkokurssin ja harjoitteluraportin kanssa. Kuntoutusohjausmenetelmät-kurssin opekin aikoo kuulemma muistaa ylimääräisellä tehtävällä poissaoloni vuoksi. Tack, så fint! Inte så kanon... Tiistaina teen omatoimisen opiskelijavierailun NKCDB:iin (Nationellt kunskapscenter för dövblindsfrågor) ja keskiviikkona odottaa arviointikeskustelu. Ei ihan silkkaa lomailua siis, mutta eipähän tarvitse herätä aamuviideltä.

Englanniksi suoritettava verkkokurssi aiheuttaa melkoisesti vaikeuksia, sillä enkun sanasto sekä osin myös lauserakenteet ovat kertakaikkiaan kadonneet jonnekin pöpelikköön ja muuntelen sanoja sangen oudoiksi ruotsi-englanti -versioiksi. Tovi jos toinenkin on kulunut miettiessä, mitä vikaa on esim. sanoissa "watchar" (yrityksenä sana "katsella") tai "intressing" ("kiinnostava"). "I will..." tarkoittaa tietysti minulle "Jag vill...", eli sekasotku päässäni on tosiasia. Usch. Elämänsä kutakuinkin ehkä puolivälissä olevat, jo kuluneet aivoni eivät niin millään halua taipua englannin suuntaan, kun tarjolla olisi samanaikaisesti ruotsi. Tähän elämän puoliväliin liittyen pakko muuten mainita, miten oivallisesti pian täysi-ikäisyyttä hipova poikani onnitteli minua jokseenkin Jalat maassa -periaatteella täyttäessäni tasavuosia muutama vuosi sitten: "Onnea nyt kovasti! Miltä nyt tuntuu, kun elämästäsi on puolet kulunut?". Ja precis, säg det...

Joka tapauksessa näen tällä kielten sekamelskalla olevan kylläkin positiivisia vaikutuksia - jag kan tala svenska istället :) ! Kielen tarttumisen hoksasin tapahtuneen oikeastaan vasta tällä viikolla, kun kassajonossa huomasin pohtivani jonon liikkumattomuuden syitä itsekseni aivan luonnollisesti ruotsiksi. Samalla tajusin myös, että tosiaan sitä sanastoakin on päähän jäänyt, kun ajatus kulkee joustavasti ilman, että tarvitsee etsiä sanakirjaa välittömästi voidakseen reagoida. Kirjotetun tekstin lukeminen on lähes silkkaa juhlaa ja voin huoletta haalia nyt myös ruotsinkielistä kirjallisuutta oppariini. Hyvä näin, sillä täällä on myynnissä runsaasti alan kirjallisuutta, jota ei ole käännetty suomeksi. Kun vain tietäisi, mitä matkalaukku mahtaa tässä vaiheessa painaa...

Todella paljon jää silti vielä tavoiteltavaa, tämä on vasta erinomainen alku kielitaidon kehittämisprojektilleni. Palattuani Suomeen nähtäväksi jää miten pystyn nyt kertyneen taidon ylläpitämään ja mieluummin sitä vielä edelleen kehittämään. Sori siis kotiväki, pakko jatkaa ruotsinkielisten ohjelmien seuraamista :) Onneksi noita kontakteja on myös sen verran syntynyt paikallisiin, että ainakin kirjallinen ilmaisu hoituu sitä kautta. Jos sitä sitten juttelisi itsekseen automatkoilla ruotsiksi? Jokin työväenopiston keskustelukurssikin voisi olla kiva?Hmm, tätä täytyy nyt miettiä.

Mietinnän oheen menenkin keittämään itselleni toisen kerran tässä kuussa äitienpäiväkahvit, sillä se on täällä vasta tänään: Grattis på morsdagen, taas :) Toinen kahvikupillinen menköön Ruotsin euroviisuvoitolle, jota täällä pidettiinkin erittäin varmana tosiasiana. Lippu oli jo lähes salossa. Ett stort grattis!

Strandliv vid Glansjö

Maaseudun totaalisessa rauhassa sijaitsevaan työpaikkaan suunnatessa on monia hauskoja puolia. Ihanat maatilan eläimet heiluttelevat häntiään, helttojaan ja saparoitaan aamureippaina aitauksissaan bussimatkan varrella, viime viikolla mukana oli myös identiteetistään ilmeisen epävarma hirvi. Toivottavasti Arla-maatilan lehmät selvisivät säikähdyksestä maidontuotantoa vähentämättä. 1500-1600-luvun kivikirkko reitin puolivälissä näyttää melkoisen hienolta aamun sarastuksessa. Harjoittelupaikkani bussireitin varrelle osuu myös muutama Finspångin kunnan 368:sta (!) järvestä, joten työpaikalle on jäänyt ihka oma järvialue viihtymistä varten. Pihapiiriäkin riittää tolkuttomasti, ja ovatkin sinne rakentaneet täydennykseksi myös omia lampia siltoineen. Idylliä uhkaavat tosin kuulemma valtaisat käärmemäärät alueella.

"Östgöta Trafiken - för dig som reser i länet"

Se, mikä sen sijaan ei ole niinkään miellyttävää on bussilinjan yksipuolisuus: yksi aamulla klo 6:14 Mogårdiin ja toinen klo 16:00 takaisin. Siinä päivän bussiliikenne. Näin ollen olen työhön aamukahdeksaan mennessäni löytänyt itseni aamukahvilta jo puoli seitsemän jälkeen. Eipä siinä kai mitään, kahvi on aina ollut valmiina ja juttuseuraakin löytyy yövuorolaisesta :) Pakko kyllä todeta, että siihen aikaan aivoni ovat täysin toiminnanohjauksettomassa tilassa, eivätkä kielitaitoalueet sen paremmin ole aktivointiaan hoitaneet. Huh, melko työlästä yrittää myös löytää välittömästi sosiaalisuusvaihde paikoilleen...

Det gäller att välja vad som är viktigt i livet...

Tänään työpäivä päättyi kello 13. Nopsaan kun laskette, havaitsette varmaan pienoisen ongelman yhtälössä koskien kotiinpääsyä. Yes, 3 tuntia bussin lähtöön. Mitäpä sitä +26-asteisena päivänä sitten muuta tekisi kuin suuntaisi järvelle. Käärmereservaattia uhmaten tälläsin itseni esilämmitetylle rantalaiturille ja laitoin musiikit soimaan korvakuulokkeista, jotten erottaisi mahdollista hassunhauskaa sihinää. Varmuuden vuoksi tömistelin säännöllisin väliajoin laituria. Reipas opiskelija tietysti myös lueskelee naamaansa aurinkorasvan puuttuessa punaiseksi kärventäessään alan kirjallisuutta ja näinhän tein toki minäkin. Tosin sillä variaatiolla, että aineisto makasi ensimmäisen 10 minuutin jälkeen leppoisasti vieressäni laiturilla pääasiassa ruskettumassa. Yritin kyllä pari kertaa ottaa vielä sen jälkeenkin mm. opparia varten mukaan ottamani monistenivaskan käteeni, mutten koskaan oikein saanut sitä varsinaisesti silmien tasolle. Miettikää nyt itsekin - järvimaisema vai monistenippu? O-ou, onpa vaikea valinta.

Ah, miten ihanan punainen naama.  B-)

Jättetack, Västergård!

Kaksi viikkoa kuulo/kuulonäkövammaisten/kehitysvammaisten päivätoiminnassa on sekin kasattu nyt laatikkoon. Luulin kyllä ennen sinne menoa saavuttaneeni rajan, jonka jälkeen ei enää kovin suuria yllätyksiä tai aivan niitä supermielenkiintoisia kohteita kertakaikkiaan voi ilmestyä, vaan mitä vielä! Kohteet senkun paranee, ja kohta minun on jo pyydettävä siltä Kieltenopettajien liitolta hieman sponsorointitukea, sen verran ylivertaisuuden mainostamiseksi tämä kyllä alkaa jo mennä.

Ensinnäkin todettakoon, ettei henkilökunta tälläkään kertaa tuottanut pettymystä. Uskomattoman hienoa, asialleen omistautunutta porukkaa ja opiskelijan vastaanotto sekä opastus mitä parhainta! Vad ni är duktiga, faktiskt! Printatut ohjelmistot aikatauluineen ja erinomaisine sisältöineen odottivat jälleen kerran mykistynyttä opiskelijaa. En olisi kyllä enempää voinut toivoa - taaskaan. Ja, som sagt: KOM HIT!

Ljuset i tunnelns ände...?

Päivätoiminnan sisältö oli vertaansa vailla. Miltä kuulostaisi estetisk verksamhet, joka koostuisi draamaharjoitteista tai musiikin tuottamisesta ulkona? Skapandet eli kädentaitojen ryhmä löytyy myös, mutta sisältönä ei ole mitään tavanomaista pikku puuhastelua, vaan aivan kunnon tekemistä, kuten linnunpönttöjen rakentamista ja lintujen juoma-altaiden valamista sementistä. Vähempään tyytyville tietysti löytyy muutakin tekemistä, mutta mielestäni parasta on kuitenkin se, että halutessaan voi tehdä isoja, jännittäviä asioita. Sama teema jatkuu puupajalla, jossa koneet on tietysti suunniteltu mahdollistamaan toimintarajoitteisten henkilöiden työskentelyn turvallisuudesta tinkimättä. Demontering-osastolla voivat niinikään työskennellä kaikki kehitystasosta riippumatta koneiden purkuhommissa. Ja hei, ei se oma iso kasvihuonekaan huono idea ollut, sillä ohessa on luonnollisesti myymälä, jossa päivätoimintaan osallistuvat toimivat itse myös myyjinä henkilökunnan tuella. Ohessa hoituu kasvien kasvatus ja hoito. Friskvård och hälsa -toimintaan osallistuvat voivat kohentaa hyvinvointiaan vaikkapa oman järven rantaan rakennetulla lautalla, jolla sopii kellua ulapalle raitista ilmaa nuuhkimaan. Jos ei lautta innosta, voi lähteä kylpylään tai kesäsäällä käyttää ulkouima-allasta ja pihasaunaa. Tämä siis noin aluksi.

Ja sitten se kaikkein paras, oma pieni upplevelsepark, elämyspuisto! Kaikkia aisteja stimuloivaa puistoa tietysti fiksataan porukalla ja uusitaan kohteita vähän väliä. Asiakkaat saavat itse tehdä ehdotuksia sisällöksi ja sittenpä vain rakennellaan yhdessä. Oma suosikkini oli pimeätunneli, kakkoseksi kiilaa erään asiakkaan toivoma ja myös toteuttama oma lentokone. Kolmospaikan vievät tasapuolisesti kaikki muut mielikuvitukselliset elämyskohteet. Underbart!

 

Että näin täällä...
Ja jotta päiväni olisi supertäydellinen niin todettakoon, että velat ovat todellakin muuttuneet saataviksi: olen juuri onnellisesti saanut kuulla rämpineeni sen viheliäisen neuropsykologian tentin sittenkin läpi, us-ko-ma-ton-ta! Tuloksen kuultuani tuli mieleeni vain yksi ja ainoa kappale, joka kuvaa aivan täydellisesti tunnelmaani melodialtaan, eikä hauskassa sanoituksessakaan mitään vikaa ole - sen verran maaseudulla täällä olen minäkin, että joka aamu pääsen niitä lehmiä moikkamaan :)

Jos ei tästä tule hyvälle tuulelle niin ei sitten mistään!  Kung över ängarna:

Det exotiska Sverige?

Hahaa, det finns också palmträd här

Venäjä-Suomi -pelin ollessa tänään enää vajaata kymmentä minuuttia vaille päätössummerin soittoa päätin häipyä lenkille rantamaisemiin kiintoisimpiin olosuhteisiin. Epäisänmaallistako? Ei, ottaen huomioon sen, että 1-4 -tilanteessa yritin vielä kirittää paikan päällä peliä seuraamassa ollutta opiskelukaveria tsemppaamaan suomalaisia, vaikka sitten edes parin kisatuopillisen voimalla. 1-6 -tilanteessa oli minunkin myönnettävä, että tarvittaisiin jo kokonainen pullo täysin kirkasta kansallisjuomaa kannustuksen jatkamiseksi.Toivon ehkä tosin, että Jaana jätti tämän ehdotuksen käyttämättä.

Melkoisen ihanassa rantamaisemassa jatkoin eilen Linköpingin junassa aloittamaani pohdintaa siitä, mitä sellaista täällä olisi etten voisi suositella maata harjoittelukohteeksi muillekin. Eilen löytyi pinnistellen yksi asia: ei  palmuja! Japp, allt vad man önskar kan man aldrig få, niin se menee. Paitsi että näköjään voi. Otroligt roligt, Norrköpingiin oli ilmestynyt sitten viime käyntini myös palmuja, siis todellakin! No hitsi, mitä muuta voisin muka enää näillä leveysasteilla toivoa?

En klassiker, sa Per-Erik

Tarkkaan kun mietin, tuli mieleeni eräs toinen asia: eksoottinen ruoka. Toisaalta, mikä on eksoottisuuden mitta? Jos se on katukeittiö, niin löytyy. Jos se on tulinen ruoka niin saahan sitäkin aivan tästä kotitaloni alakerrasta ja vielä ulkomaalaislähtöisellä työvoimalla varustettuna. Oheen voi valita vaikkapa mansikka-lakritsa -kivennäisveden, eikö ole melko jännittävä yhdistelmä, mitä? Sivumennen sanoen se on muuten erittäin hyvää. Sitäpaitsi kuka voi muka väittää, ettei työkaverini Per-Erikin meille valmistama styvade makaroner, falukorv och rårivna morötter ollut muka eksoottista? Voin hei vakuuttaa, että se oli. Vieläkin hämmästelen sitä makujen uskomatonta... harmoniaa... No, onneksi P-E osasi aivan ihanasti vastaanottaa aidon hämmästyneen ilmeeni, jota en ehtinyt muokkamaan yhteisöystävällisemmäksi :)

Kuten aluksi mainitsinkin, jatkoin siis lenkkeillessä näistä kuvioista käsin pohdintaani. Joko lenkki oli liian lyhyt tai sitten asia vain on siten, ettei  muita syitä jättää Ruotsia väliin harjoittelukohdelistalta edes eksoottisuuden puutteeseen vedoten vain yksinkertaisesti löydy. Ja siltä varalta, että alatte epäilemään myönteisyyteni olevan jo Suomen Kieltenopettajien liiton sponsoroimaa, niin vakuutan ettei se ole, vaan edustan tässä täysin vain itseäni ja kokemuksiani. Minut tuntevat tietävät myös miten kovat kriteerit minulta löytyy lähes asiaan kuin asiaan (valitettavasti...), joten suosittelulistalleni pääseminen edellyttää jo todella vahvaa näyttöä - ei aivan tieteellistä, mutta läheltä se liippaa :)

Tiivistetyksi lopuksi toistankin ne samat kaksi sanaa, jotka kuulin kanssamatkustajani eräälle ulkomaalaisopiskelijalle bussiaseman odotustilassa lausuvan, ja jotka kertovat täällä olostani kaiken oleellisen:

Välkommen hit!

VårRuset Norrköping

Jättetack, tjejer!

Työtoverit ensimmäisestä harjoittelupaikastani  pyysivät mukaan Norrköpingissä tiistaina juostuun naisten myöhäisillan  hölkkätapahtumaan, enkä tietenkään tästä voinut enkä halunut kieltäytyä. Tarjolla oli sentään mahdollisuus juosta työpäivän päätteeksi vuorokaudenaikaan nähden itselleni täysin riittävä, ytimekäs 5 km:n iltalenkki hauskassa seurassa keskustan katuja MoGårdin  samispaidoissa hölkkäillen. Tapahtuma on kuulemma jokavuotinen traditio, joka järjestetään 16:ssa kaupungissa kesän kynnyksellä ympäri Ruotsia, ei tosin samana päivänä.



Mielessä kaiversi kyllä kieltämättä tietoisuus seuraavan aamun edessä olevasta itselleni jokseenkin sopimattomasta yhtälöstä: klo 19 alkava juoksu ja adrenaliini + yhteinen picnic-kori juoksun jälkeen + olemassaolevat univelat + aamun klo 05:15 herätys = Jag ska springa mot en säker död. Aivan lähimuistissani olikin valmiiksi kokemus eräältä aamulta, kun  erehdyin valvomaan melkoisen pitkään ja mikä oli lopputulos? Keitin aamukahvit ilman kahvipannua. Havahduin kahvia lainehtivaan pöytään vaiheessa, jossa puolet oli näyttävänä lammikkona lattiaa kohden vauhdilla suunnaten - ja minä sentään istuin siinä keittimen läheisyydessä. Toisaalta en kuitenkaan ilmeisesti ole strategisesti hyvästä sijainnistani huolimatta ollut hereillä eli ehkä tätä ei lasketa?

Huhh, snart ska det bli över

Onneksi lähdin mukaan. Huolimatta eilisen päivän kognitiivisen toimintakykyni huomattavasta laskusta sijoitus oli enemmän kuin kannattava. Tunnelma 10 000 muun reippaan naisen seurassa oli mieleenpainuva, eikä katujen varsilla olleista kannustusjoukoista ja bändeistä ainakaan haittaa ollut. Tärkeintä tässä(kin) oli yhteinen viihtyminen, hauskanpito ja muihin osallistujiin tutustuminen, ei nopeasti maaliin pääseminen. Tisdagsmys?  Viihteestä keskellä viikkoa tällä iällä tosiaan vain valitettavasti seuraa useita ongelmia, eikä tämäkään kerta ollut poikkeus. Sori, Jamkin hauskasti kansainvälisen monikulttuurisuuskurssin keskusteluryhmän jäsenet... Je suis vraiment désolé, I´m really sorry, jag är väldigt ledsen osv. Itsekin ihmettelen, kuka nimissäni näkyvät ruotsin ja englannin kielen sekoituksesta muodostuneet tekstit on oikein kirjoittanut. Mutta jos tietäisitte miten kauan niiden kirjoittamiseen meni ja miten suuri kuntoutuksellinen arvo liikuntatapahtumalla itselleni oli, antaisitte ihan varmasti anteeksi.

Seuraavaa toimintakyvyn laskun hetkeä silmälläpitäen ohessa video, jossa opastetaan yhden tärkeän ruotsin kielen sanan opettelemiseen ja käyttöön. Kyllä tälläkin varmasti melko monessa paikassa pärjää, jos muuhun ei juuri hetkessä kykene?

Hej från Linköping!

Olen harjoitteluni puitteissa jo aiemmin käynytkin Linköpingissä, mutta nytpä tuli ensimmäinen tilaisuus jättäytyä sinne työpäivän jälkeen ja tehdä aivan oma retki tähän Ruotsin viidenneksi suurimpaan kaupunkiin. Ystäväni "Lonely Planet Sweden" olikin kohdetta jo suositellut, joten päätin suunnistaa sen tähtiohjeistuksen mukaisesti Linköpingin linnaan keskiaika- ja tuomiokirkkomuseoon sekä itse Tuomiokirkkoon.

Tack så jättemycket!!

Maanantai olikin onnenpäiväni! Linna on nimittäin itse asiassa  tuolloin aina suljettu, mutta eihän se nyt Ruotsissa mikään ongelma ole, sillä kuten muistamme: "Allt kan lösas". Ystävällinen linnan putiikinpitäjä päästikin minut sisään, eikä siinä vielä kaikki: hän kiersi kanssani suurimman osan näyttelystä ja antoi liki kahden tunnin yksityisesittelyn Ruotsin keskiajan historiasta! Eri asia toki on, mitä kaikkea siitä ymmärsin. Vaan väliäkö hällä, tunnelma oli tärkein ja informaatio tuli vain bonuksena, samoin kuin vapaasti päälle soviteltavissa olevat keskiaikavaatteet. Ai sovitinko? No hei tietysti! Kuvat jääköön vain sisäpiirille tällä kertaa :)

Näyttely olikin uskomattoman hieno gregoriaarisine musiikkeineen ja vahanukkeineen. Hento miinus kyllä siitä, että kaksi kertaa olin saada sydänkohtauksen ukkeleiden vuoksi, jisses. Pyöveliukko nurkan takana vastaanottamassa ja toinen ikkunan luona kyhjöttämässä oli hei vähän liikaa! Lähes liikaa oli myös se, että opasseuralaiseni kävi googlesta tarkistamassa oleellisia sanakirjani ulottumattomissa olevia sanoja minulle suomeksi, jotta pysyin kärryllä. Ja jos luulitte itseni tavoin, että tämä oli jo paljon tehty niin ei näköjään ollut. Olin jossain kohden maininnut hänelle siirtyväni seuraavaksi Tuomiokirkon uumeniin. Opas epäili, ettei kirkkoon pääse poikkeusaikataulujen vuoksi (koulujen päättäjäis- ja retkisysteemeitä), ja tietysti sitä harmittelin. Vaan mitäpä teki opas? Soitti minun kierrellessäni parit puhelut ja ilmoitti, että kirkko on käytettävissäni, var så god.  

Jag är helt ställd, verkligen - ja minut huomioiden se on sentään aika paljon...

Linköpings slott byggdes ursprungligen som biskopsgård under 1100-1400 -talet

 

Medeltida kammar

 

Ja sitten kirkkoon, hopi hopi...


Linköpings Domkyrka on yksi Pohjoismaiden suurimmista katedraaleista ja se olikin helppo uskoa. 1220-luvulla rakennettu kirkko on peräti 107 m korkea ja 110 m pitkä, ei siis tosiaan aivan pienimmästä päästä. Kirkkoa on historian kuluessa muokkailtu basilika-tyylisestä goottilaiseen ja tulipalojen jälkeen muutenkin vähän uudisteltu alkuperäisyyttä kuitenkin varjellen. Harmi, etteivät valokuvat tee sille oikeutta, joten joudun vain toteamaan sen olleen uskomattoman hieno. Lähinnä tulee mieleen ne Keski-Euroopan katoliset kirkot, joissa olen vieraillut ja jotka usein ovat melkoisen mahtipontisia. Tämä ei niistä juurikaan taakse jäänyt, suosittelen.

                        Tror du ditt barn skulle vilja bli präst? Låt barnet pröva på först här i kyrkan!

Vad tycker du är trevligt i Sverige?

Vad tycker du är trevligt i Sverige? Hur känns det att vara här i Sverige? Trivs du här? Dessa frågorna är såna som ställs för mig nästan dagligen och det är inget problem att berätta hur det känns, verkligen. Det är lätt eftersom jag haft så himla trevligt. Det finns tex många uttryck som jag tycker är väldigt uppmuntrande och på så sätt gör mitt liv ganska roligt här.

Lähes päivittäin aina joku  haluaa tietää, millaisena koen Ruotsissa olemisen. Sanoisin täällä olevan hyvinkin mukavaa eikä vähiten siksi, että tietyt hauskat ilmaisut kuuluvat kuvioon. Valitsinkin viisi suosikkiani kaikkien niiden hauskojen asioiden ja lausahdusten joukosta, jotka helpottavat elämää monentasoisesti.

Vilka som alltså är sådana? Visst finns det många som jag borde ta fram nu men vill höja dessa fem:

1. "Det lösas nog". Jajamensan, detta är ett uttryck som jag tycker om, faktiskt! Gud milde, hur många olika, positiva varianter det finns av det och en av de bästa är absolut "Det finns inga problem", betoningen på ordet "inga". Vet ni, det är så himla lätt att jobba med svenskar eftersom jag vet att allt kan verkligen lösas på nåt sätt. Jag behöver inte gruva mig ty det ska alltid finnas en lösning - trots att man inte har den blekaste aning vad det är som gäller =0)  Skitbra!

Ongelmiin löytyy aina ratkaisu huolimatta siitä, ettei kellään oikeastaan ole valmista infoa toteutustavasta. Se löydetään joka tapauksessa, joten miksi murehtia? Hyvä asenne, tästä tykkään!

2. "Tack för idag". Så säger man alltid som en avslutning på en dag. Kunde inte tro mina öron då hörde den första gången - var det verkligen någon som tackade mig för att jag kommit till jobbet och fullgjort min plikt, va? Japp, det var. En lovvärd sak är också den att man överhuvudtaget använder olika "tackar" i olika form under en dag och det verkar så konstlöst beteende ut. "Tacka tackar","Tusen tack", "Tack så jättemycket", det är inte så svårt eller besvärligt att säga det flera gånger om dan egentligen. Jag själv har lärt mig att tacka alltid och överallt, i fredags tackade jag bussföraren för veckan och vi båda blev nöjda. Så det här känns som att vara min grej och ska ta alla "tackar" med mig när återkommer till Finland, måste absolut fortsätta i samma stil!

Työtoverin kiittäminen työpanoksesta päivän jälkeen on mukava välttämättömyys ja tuo hyvän mielen kaikille. Muutenkin kiittämistä eri muodoissaan viljellään sumeilematta joka paikassa, mitä en pidä lainkaan pahana. Miksi tosiaan säästellä kiitoksia? Eivät ne käytössä kulu.

3. "Vad duktig du är". Det är lite si och så med det här men jag köper den ändå :) Det verkar ut att svenskar inte är snåla med att ge positiv feedback, berömma och peppa sina arbetskamrater och det gör man utan tvekan. Ju mer uppmuntrar man den andra desto mer får man själv tillbaka tydligen. På nåt sätt är det trevligt men... hmm...förvillande, skulle jag säga. Att man berömmar tex någon vara "duktig" om varit ute och joggat låter lite överdriven men å andra sidan... Jodå, varför kunde man egentligen inte peppa någon? I alla fall kostar det ingenting och blir människan glad av det så kan det va fel? Visst kan vi alla vara duktiga!

Det känns också så att alla idéer är välkomna trots att idéen ursprungligen kanske inte var så bra... På en sådan atmosfär är det väldigt lätt för alla att vara aktiva och uttrycka sig. Hör ni, det är nog himla kul att vara en studerande som får tackar av sina "fina" och "klyftiga" (haha, verkligen) ideér och det finns ingen som skulle säga att "det kan vi inte prova på". Vill du uppleva dig bli värderad även som en studerande, kom hit du med!

Täällä ei kohteliaisuuksissa säästellä, ei kerta kaikkiaan. Kuvioon kuuluu näköjään itsestään selvyytenä pitkin päivää kannustaa työtoveria hyvin suoritetusta työtehtävästä tai mainita hänen  hauskasti kammatuista hiuksistaan. Näin toimivat sekä naiset että miehet tasapuolisesti ja mikä parasta, se tehdään täysin mutkattomasti ilman sen kummempia valmisteluja. Vaikka tietäisit oikeasti näyttäväsi riihipeikolta aamutuimaan, ei sillä ole väliä, sillä työtoverin mielestä näytät juuri tänään erityisen säteilevältä :) Opiskelijan näkökulmasta hauskaa on myös se, että ideat otetaan vastaan muitta mutkitta ja perään saa vielä kiitokset "tosi hienosta ideasta" - siis ideasta, jolle oikeasti itse sittenkin nurkan takan jälkeenpäin naurat ja ihmettelet, mikä sinuun oikein meni.

4. "Det var så mysigt".  Det här kan man inte skippa, faktiskt. Att mysa har en mycket större betydelse än man kunde tro på. Det känns väldigt ofta så att mysigheten och hela processen på vägen dit där slutresultat ligger är de viktigaste och inte mig emot! Det jag tror det handlar om är samhörighetskänslan och gemenskapen, vilka tydligen speglas nog i arbetstillfredsställelsen (nej fan, hur långa ord det egentligen finns i svenska språket då...?). Det finns också en special dag för att mysa och den är ju fredag, "fredagsmys". Då myser man med varandra på jobbet och hemma på många olika sätt, det gäller bara att välja sina egna. 

Yhteisen viihtyisyyden luominen on tärkeää ja siihen panostetaan myös työpaikalla, erityisesti perjantai omistetaan viihtyvyyden lisäämiselle. Sanonpa vain, että yhteisöllisyyteen panostaminen näkyy sitten myös yleisessä työviihtyvyydessä. Moni on työskennellyt samassa työpaikassa yli 20 vuotta, enkä ihmettele. Jep, täällä voisin kyllä tosissaan itsekin viihtyä vaikka vähän pitempäänkin.

5. Sista men inte minsta, min absolut favorit och allra bäst: "Du talar svenska så bra!" - och skratta inte du för denna komplimang såsom jag gjorde i början, det ligger för att du tar uttalandet emot. Vill du praktisera språket på en trygg och uppmuntrande atmosfär så finns det en plats här för dig också. Otroligt men sant, svenskar ska och vill hjälpa dig att lära dig mer och bereder mer än gärna tillfällen att praktisera språket. Det spelar ingen roll hur förskräckligt du uttalar, du "talar så bra" i alla fall (nästan alltid) och därför är det också ganska lättsam att komma i tagen med att kommunicera och umgåsa. Jag måste säga nu att det finns väldigt många olika länder jag varit i men Sverige är det första landet jag fått tillräckligt hjälp t.ex vad gäller ord och grammatik utan att har även frågat efter det. "Tack" är inte tillräckligt om jag tänker på hur bra svenskar ordnat anletsdragen trots alla mina härliga och spännande språkblunder :)) 

Aivan kertakaikkisena helmenä on se, että ruotsalaiset pystyvät näköjään uskomattoman hyvin säilyttämään kasvonsa peruslukemilla huolimatta siitä miten jännittävästi äännät ruotsia tai putkautat suustasi kielikömmähdyksiä. He myös mielellään auttavat ääntämisessä ja tukevat kieliopissa pyytämättä. Kaupan päälle saat vielä kiitokset siitä, miten kivasti oikeastaan puhutkaan ruotsia :) Kieltämättä tämä helpottaa omaa oppimista, kun ei tarvitse miettiä uskaltaisiko jotain sanoa vaiko ei. Uskaltaa!

Jag säger verkligen adjö!

Olen luultavasti jollakin tavalla sekoamassa, siis entisestään :) Eilen illalla suoritettuani vihaamani neuropsykologian verkkotentin aloin pohtimaan erilaisia tapoja, joilla voisin nyt kirjan lopullisesti kadottaa elämästäni. Kadottamisoperaatiossa on valitettavasti kaksi pientä ongelmaa, jotka ovat mielikuvituksellisen ja luovan työskentelyni esteenä. Ensinnäkin vaikuttaa siltä, että tästä tentistä muodostui elämäni ensimmäinen koe, jota en tule saamaan läpi ennen muutamaa uusintaa. Ilmeisesti siis kannattaa säilyttää kirja. Toisekseen vastenmielinen teos ei ole minun, vaan lainassa opettajalta. Paha rasti, paha. Pakko siis käyttää mielikuvaharjoitteita, joiden avulla voin katkaista epämiellyttävän symbioosimme ja saavuttaa jonkintasoisen mielenrauhan uusintaa odotellessa.

Ha en %¤# trevlig resa

Ensimmäinen loistokas ideani liittyy läheiseen järveen ja sen yli kulkevaan siltaan. Pelkkä kirjan vippaaminen virtaan olisi kuitenkin liian mielikuvituksetonta, joten miten olisi teekkarikaste Tampereen tyyliin? Siis sellainen kirjan lasku vaikkapa ihan köyden varassa veteen, mutta tällä kertaa päätähteä ei yllättäen nostettaisikaan ylös - mikä mielettömän upea hetki elämässäni! Voisin ihailla itse sillalla kansikuvan aivojen lipumista eteenpäin ja jos hyvin kävisi, näkisin kirjan vajoavan veteen. Mieluiten juuri sillä ratkaisevalla hetkellä, kun esiin olisi kääntynyt se sivu, jossa on kuva heteromodaalialueista (älkää kysykö, mikä se on. En minä vaan tiedä). Hmm, toisaalta ehkä vähän liian yksinkertainen ratkaisu?

Jack, du är min idol!

Toinen kiintoisa vaihtoehto voisi olla perinteinen sytkäri. Mutta missäpä tuhopoltto voisi tapahtua? Finspångin linnan pihassa saisi päänvaivaa aiheuttanut kirja sittenkin arvokkaamman lähdön viimeiselle matkalleen, mutta toisaalta niin saattaisin saada minäkin. Liian avoin paikka, vaikka plussaa olisi ollut sorapohja. Olisin voinut sytyttää tyylikkäästi portailla ja avata kirjasta kohdan "Tarkkaavuuden jakaminen ja aktiivinen prosessointi". Päälle hysteerinen nauru suoraan Jack Nicholsonin roolisuorituksesta Yksi lensi yli käenpesän -elokuvassa? Hitto, ei käy. Pakko saada suorittaa harjoittelu loppuun, vaikka tietysti muutama päivä Norrköpingin poliisin huomassa olisi sekin kyllä ollut varmaan mieleenpainuva kokemus ja lisännyt ruotsin kielen viranomaissanaston haltuunottoa. Hylätäänkö? No äh, hylätään.

Hör du Kuikka och dina vänner...

Mutta miten olisi kiduttava, hidas repiminen? Sen voisi tietysti suorittaa jossain miellyttävässä ympäristössä, kuten kesäterassilla viinilasin ääressä. Aika hyvä hei! 346 sivua paksuhkoa paperia (plus kannet) suikaleiksi riivittynä edellyttää kuitenkin ehkä enemmän kuin vain yhden viinilasillisen juomista, esim. lasi / 50 sivua, joka tekee... hetkinen... siis melkein 7 lasillista!?? Ei hyvänen aika, suomigeeneistä huolimatta edes minä en kykene tähän vaihtoehtoon. Tai ehkä kykenisinkin, mutta tulisiko samalla jo soitettua tentaattorille tai peräti suoraan kirjan kirjoittajille?  Ottaisinko yhteyttä kirjan takasivuilla mainittuihin potilasjärjestöihin samalla, kun taittelisin "Käytöksen kontrolli pettää"-sivusta uskomattoman upeaa Concorden pienoismallia? Ei vitsi, en uskalla. Puheaikaa kun on niin vähän jäljellä, enkä millään viitsi ostaa enää tässä vaiheessa uutta korttia.

Olisiko hei kellään muita ehdotuksia??? ;-)

Individuellt boende

Olen siirtynyt jälleen uuteen harjoittelukohteeseen ja jättänyt taakseni hienon kokemuksen yksilöllistä kohtaamista ja todellista palvelujen käyttäjän arvostusta hohtaneen kuurosokeiden kehitysvammaisten asumisyksikön. Voin vain ihmetellä, miten hyvin finanssipuoli on hoidettu näin yksilöllisen toiminnan mahdollistamiseksi ja miten ihmeessä kerrasta toiseen löytyy niin motivoitunutta, asialleen omistautunutta henkilökuntaa. Eipä ihme, että Mogård on tosiaan järjestönä hyvin tunnettu paitsi laaja-alaisesta toiminnastaan ja asiantuntemuksestaan myös henkilökunnastaan. 

Ledlinjerna på golvet hjälper med att orientera sig

Svarta kanterna, bättre varseblivningen

Kyseessä oli 5-paikkainen ympärivuorokautinen asumisyksikkö kuurosokeille kehitysvammaisille, jossa turvallisuuden ja viihtyvyyden takaavat 3-4-henkiset tiimit (hoitajat ja pedagogi), jotka keskittyvät vain ja ainoastaan yhden oman asukkaan hoitoon ja huolenpitoon kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Yhdellä asukkaalla oli käytössään päiväaikaan peräti kaksi työntekijää alentuneen toimintakyvyn ja turvallisuuden takaamisen vuoksi. Jokainen vuorossa oleva tiimin työntekijä saa olla oman asukkaansa kanssa ja suunnitella yhteistä toimintaa melkoisen vapaasti. Ainoastaan etukäteen sovitut viikko-ohjelman mukaiset systeemit asettavat hieman raamia päivään, mutta asukas on tässäkin kuningas.  Jos ei huvita lähteä liikuntahalliin yhteiseen hauskaan jumppatuokioon tai purkupajaan hommiin, voi vaikka neuvotella, josko lähdettäisiin yhdessä kaupungille shoppailemaan tai työntekijän omaan kotiin kahville virkistäytymään ex-tempore-meiningillä. Jep, luitte oikein – työntekijät voivat halutessaan viedä oma-asukkaitaan myös kotiinsa. Jos asukas toivoo, että istutaan sittenkin vain päivä yhdessä kotisohvalla käsikkäin, sekin sopii. Melkoista luksusta!

Sakta ner du, det finns blinda och dövblinda här!

 Tästä pääsemmekin mukavasti aiheeseen nimeltä sosiaalinen integraatio, jonka toteutumista jaksan päivästä toiseen hämmästellä. Myönnettävä on, että senkin asian suhteen täällä ollaan muutamiakin valovuosia edellä Suomi-systeemeistä. Lähtökohta on ehdottomasti se, että myös kuurosokea on täysivaltainen yhteiskunnan jäsen, jos ei suorastaan jotakin vielä enemmän. Hänen kuuluu saada integroitua muun väestön joukkoon kaikin mahdollisin keinoin ja koko ajan mietitään, miten tätä osallisuutta voidaan vielä enemmän tukea. Osallisuuden ja tavoitteellisuuden hoidossa ja kuntoutuksessa takaavat  muutaman viikon välein laadittavat  kuntoutussuunnitelmat osatavoitteineen ja strategioineen. Tavoitteet laatii luonnollisesti tiimi, joka tuntee perin pohjin oman asukkaansa.Viitekehyksenä toimii norjalaisen G. Kylénin näkemys kehitysvammaisten tavasta ymmärtää sosiaalista todellisuutta ja olla vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa.

Oma kommunikointini asukkaiden kanssa jäi valitettavan vähäiseksi, sillä myös taktiili eli kädestä käteen viittominen pohjautuu tietysti Ruotsin viittomakieleen, mikä ei tässä kohden itseltäni oikein suju. Yhteisiä merkkejä toki on, muttei riittävästi sujuvan kommunikoinnin aikaansaamiseksi. Tilannetta vaikeuttaa myös se, että osa merkeistä on samoja kuin Suomessa, mutta niiden merkityssisältö on kuitenkin täysin eri. Melkoisen hämäävää, sanoisin. Joka tapauksessa alla video - joka sivumennen sanoen onkin näköjään entisen työpaikkani aikaansaannosta - jonka avulla voi tutustua kuulonäkövammaisten käyttämiin kommunikaatiomenetelmiin tilanteissa, joissa kommunikaatio puheen välityksellä ei onnistu.

VM-stämning och caféer

Heja heja Danmark!

Perjantaina ohjelmistossa oli odotettu, iloinen jälleennäkeminen Tukholman Centralstationilla kotijoukkojen edustuksen saapuessa pariksi päiväksi tyylikkäästi keskelle jääkiekon parasta MM-kisatunnelmaa. Kisateema näyttäytyikin hauskasti kaksipäiväisen tapaamisemme ajan, erityisesti tanskalaisten ja latvialaisten toimesta. Melkein ostin itsekin Ruotsin pienoislipun, mutta kotiinpaluukiellon pelossa jätin sen kaupan hyllyyn. Sanonpa vain, että suunnitelmissani olisi ollut seuraavien MM-kisojen aikana kotona kiskaista esiin Ruotsin lippu Suomi-Ruotsi -pelin aikana, mutten uskaltanut ottaa riskiä tulla terassinovesta ulos heitetyksi. Tiedoksenne kuitenkin kotiväki siellä television ääressä, että lähellä sen lipun osto oli :) Ai niin, tänä vuonna kuulemma Tanska voittaa kisat, ja varmaankaan ei ole epäselvyyttä siitä keiden suusta nämä sanat on kuultu. Annan pienen vihjeen: se en ollut minä.  Onnea yritykselle, Tanska!

Ally besökte Turkiet också!

Kaksi päivää täysin ruotsalaisesta menevän pikkusiskoni (Niina hei, sä ja sun aurinkolasit kuuluisitte kyllä tänne!) ja aina yhtä tyylikkään nuorimman neitoseni seurassa kului enemmän kuin nopeasti tuulista Tukholmaa kierrellen. Tutuiksi tulivat Vanhan kaupungin ihastuttavat kujat, Kuninkaanlinna aarrekammioineen, lukuisat kahvilat ja vielä lukuisammat putiikit -  jaloistamme jäi tuskin mitään jäljelle. Sama koskee myös rahapussin sisältöä. Plus sitä karttaa, joka repeytyi hauskasti ensimmäisessä tuulenpuuskassa, ja oliko se peräti lähes ensimmäisessä kadunkulmassa...

Todistetuksi tuli kuitenkin jälleen se seikka, että kunnon ostosretki parantaa aina vaivan kuin vaivan, sillä hyvinkin flunssaisena saapunut nuori neiti palautettiin kotimaahan lähes tervehtyneenä ja usealla näköjään täysin parasetamolia vastaavalla vaatekaupan kassilla varustettuna. En tosin osaa tässä suoralta kädeltä neuvoa, montako kassillista tarvitaan esim. sikainfluenssan parantamiseen. Voin suorittaa empiirisen tutkimuksen myöhemmin mikäli tilaisuus ilmaantuu.

Joka tapauksessa kiitos kyläilleille, hauskaa oli ja kuten todettua tuli, on matka lyhyt eli ehkä joskus yhdessä uusiksi sieltä Suomesta käsin? Seuraavalla kerralla emme tarvitse enää edes karttaa - meillähän on Ally, joka nuoresta iästään huolimatta osaa tehdä reittihavaintoja paremmin kuin me aikuiset. Huh, kaikki ei sentään ole onneksi geeneissä siirtynyt eteenpäin!

På återseende, snart träffas vi igen!

Nu ska vi frysa

Liikuntakeskuksessa käydessäni olen tähän asti purjehtinut tyylittömästi saunaosaston ohi huolimatta löylyn viskomiseen suorastaan velvoittavista Suomi-geeneistä. Päätinkin tehdä eilen poikkeuksen aiheeseen liittyen sekä työtovereiden kanssa käytyjen sauna-keskustelujen innoittamana että korttini ollessa umpeutumassa ensi viikolla. Viimeiset mahdollisuudet siis testata paikallissysteemit ja osoittaa olevansa ihkaoikea Suomityttö.  Korttiini olisi muuten myös kuulunut vapaa pääsy joka kerta kylpylän puolelle, mutta senkin olen jättänyt käymättä – uikkarit ovat kotona. 

Kuten hyvinkin arvata saattaa, sauna oli lämmin.  Lauteiden toinen puoli kaartui hauskasti nurkkaan, missä se muuttui jonkinlaiseksi puoliksi divaania muistuttavaksi rakennelmaksi. Divaanilla lojuikin jo naishenkilö, joten osakseni jäi kyhjöttää perinteisempään tyyliin lauteilla  muiden saunojien loistaessa poissaolollaan. No, kävihän se tämäkin ja ensi kerralla sitten divaaniin viihtymään, vielä on aikaa jäljellä.

I´m speechless...

Tovin istuksittuani kiitin nerokasta ideaani karttaa edelleen tenttikirjaa (tämä alkaa olla jo uskomatonta, tiedän...) ja lisätä näin psyykkistä toimintakykyäni kertaheitolla vähän enemmänkin. Onnitellessani itseäni kaksin käsin alkoi lämmön määrä vaikuttaa kyllä jokseenkin kumman vaimealta, kun nyt tarkemmin asiaa huomioi. Vieressäni oleva lämpömittari näyttikin vaivaista 70 astetta, siis samaa astemäärää, johon vain vauvat viedään saunomaan.

Divaaninainen ei selvästikään vaikuttanut siltä, että aikoisi nostaa lämpötilaa, joten aloin itsenäiseen päätöksentekoon ja työskentelyyn tottuneena pälyillä vesiastiaa ja kauhaa. Joku raja se on jäätymisellekin! Aikani päätä pöllön lailla pyöriteltyäni alkoi vaikuttaa siltä, ettei vesikippoa ehkäpä ole. Ja totta se olikin - ei vettä, ei kauhaa. Ei edes oven ulkopuolella. Ei siis löylyä?? Samassa tajusin, mikä se pieni sekunnin kymmenesosan pituinen sihahdus on, joka kuului tuon tuostakin jostain kiukaan suunnalta: kiukaan yllä oli automaatti, joka lirautti siihen pari pisaraa vettä kerrallaan. Nopealla päässälaskulla tuli selväksi, ettei lämpötila toden totta tule tästä nousemaan. Kohtaloni on joko jäätyä lauteille tai paeta paikalta parempiin olosuhteisiin.  

Arvatkaa, kumman valitsin?