Historisk vandring i Finspång

Välttääkseni edelleenkin tylsääkin tylsemmän tenttiin luvun ratkaisin ambivalentin ja syyllisen olotilani siirtymällä aurinkoiseen liki +20-asteiseen ulkoilmaan. Katastrofiajattelua hälventääkseni valitsin valmiiksi pureksitun ja  paon todellisuudesta tarjoavan reitin "Historisk vandring i Finspång", jonka varrella on useita historiallisia nähtävyyksiä.  Huomatkaa, että tässä vaiheessa siis ei aikanaan niinkään lempiaineisiini kuulunut historia alkoikin vaikuttaa jo sekin sangen kiintoisalta vaihtoehdolta... Tämän äkisti houkuttelevaksi muuttuneen reitin taivaltamista varten olikin olemassa pieni opasvihko karttoineen (heh, tosiaan) ja kohdeselityksineen, ja opasvihkohan minulta luonnollisestikin löytyi. Järveä kiertävän reitin varrella on 14 kohdetta, mutta päätin jättää kauempana sijaitsevat kohteet pois ja keskittyä lähitienooseen. Tämä osoittautuikin hyväksi ratkaisuksi, sillä olin tyystin unohtanut laskea mukaan eksymiskertoimet sekä hauskat rupattelutuokiot ihmisten kanssa.

Reitille hyppäsin sisään kotitalostani noin kilometrin päässä sijaitsevan 1700-luvulta peräisin olevan Klippetorpsgårdenin kohdalta, missä tapahtuikin ensimmäinen ja uskomattomasti myös päivän viimeinen eksymiseni. Harhailtuani puolisen tuntia jännittävällä teollisuusalueella löysin kuin ihmeen kaupalla bensiksen pihasta elävän ihmisen, joka tuuppasi minut takaisin suuntaan, jossa jo kerran olin näköjään käynytkin. Onneksi seuraava kohteeni olikin Lugnet eli sopivasti rauhan tyyssija, vuonna 1820 ruukinpatruuna Gustaf av Wetterstedtin vaimolleen Charlotte Auroralle rakennuttama pikku synttärilahja, jonka portailla kelpasi ottaa aurinkoa. Toivottavasti C A täytti edes tasavuosia, en tohdi edes miettiä, mitä lahjoja välivuosista olisi voinut saada parhaimmillaan.

Grattis, Charlotte Aurora! Hoppas att du tyckte om ditt lilla hus?

 

 

 

Järntemplet

Toivottavasti onnellisen syntymäpäiväsankarin asumuksen lähistöllä sijaitseva, vuosien 1827 - 1882 välillä rakennettu rautatemppeli (tarkasta ajankohdasta ei siis tietoa) Järntemplet oli alunperin tilaustyö Södermanlandiin herraskartanoon, mutta jostain syystä tilaus jäi toimittamatta ja sijoitettiin nykyiselle paikalleen 1907. Ohikulkeva kohtuullisen vilkasliikenteinen tie onkin toivottavasti rakennettu vasta myöhemmin, paikka temppelille kun ei ainakaan nykyisellään kovin kaunis ole.

Jotta temppelit eivät heti tähän tyssäisi, olikin seuraava jo aivan lähietäisyydellä englantilaisen puiston kukkulalla. Auroras Tempel on muistomerkki legendaariselle linnanrouva Aurora Taubelle (1753 - 1806), ja sen keskellä sijaitsevaan monumenttiin on ikuistettu sekä hänen että tyttäriensä kohokuvat. Aivan viereen on sijoitettu myös raudasta valetut viisi Kuningastaulua, jotka on kiinnitetty puiston puihin. Ne kertovat kuninkaallisista vierailuista Finspångissa aina 1800-luvun puolivälistä vuoteen 1936.

Kungatavlan

Ykköseksi monista reitin varrelle osuneista kohteista nostan kuitenkin ehdottomasti Lars von Röökin suunnitteleman pienten vesiputousten ja virtojen keskelle rakennetun kasvihuoneen, Orangeriet. Sen takaosaan on ikuistettu kaksi valtavaa aamuruskon jumalatar Auroraa esittävää seinämaalausta, jotka tosin ajan saatossa ovat jo osin rapistuneet. Kasvihuone näyttää olevan edelleen ainakin jollain tavalla käytössä, sillä sisällä näyttivät kukkivan iloiset pelargoniat.

Orangeriet

Kasvihuoneen oikeanpuoleisesta päädystä astuukin sitten suoraan Louis DeGeerin rakennuttaman Finspångin linnan pihalle kanuunoiden keskelle. Tämä vuosina 1668 - 1685 rakennettu barokkilinna on muuten yksi Ruotsin suurimmista sen ajan linnoista, ja kivitaulut kertovatkin syyn hienoon projektiin: "Nöjet att pryda ett kärt fosterland har varit orsaken till denna byggnad". Mitäpä siihen olisi sitten muuta sanomista - paitsi että linnassa on varmaan aika kuninkaalliset työskentelyolot  siellä toimivilla Siemensin johtoportaan henkilöillä.

Finspångs Slott och Orangeriet på höger sida

 

Norrköpings Visualiseringscenter

Terveiset virtuaaliobduktiosta, jonka kävin tekemässä eilen tuossa ohimennen. Olikin oikein viihdyttävää!

Visualiseringscenter, Kungsgatan 54 - välkommen!

Lähdin nimittäin ennen myöhään iltapäivällä alkavaa työvuoroani vihdoinkin käymään haaveilemassani Norrköpingin Visualiseringscenterissä, jossa havainnollistetaan tietotekniikan avulla asioita, joita ei joko voi silmin nähdä tai joita harvemmin pääsee muuten kokemaan - kuten nyt ehkä tuo obduktio, jota ei kai ihan joka päivä tule käytyä katsomassa. Otaksuntana siis se, ettei itse satu olemaan patologi. Jos olet, voit hypätä tekstissä reilusti eteenpäin.

Niin, obduktion sai siis itse ikäänkuin toteuttaa alkaen ruumispussin (jaiks!) tarkastelusta live-kokoisena aina ihon kuorintaan, lihasten ja luiden tutkailuun, sekä lopuksi luurangon zoomailuun. Feikkiruumis oli ikäänkuin livenä siinä kosketusnäyttöruudulla, ja sitä sai itse käännellä "pöytälevyllä" joka suuntaan 360 astetta - ylösalaisin, sivuille, kaikkialle. Myös jättisuurennus ruumiinosista onnistui. Lisäksi moniin "ongelmakohtiin" sai info-nappia painamalla lisätietoa, jotka selvensivät esim. bodyssa olevien kaasukuplien tai vinksahtaneiden luiden merkitystä lopullisen obduktioanalyysin tekemisessä. Systeemi on niin järkyttävän hieno, että kuulemma lääketieteen opiskelijat käyvät paikan päällä hyvin usein ruumista venkslaamassa.

Hej, välkommen till obduktionssalen!

Vila i frid, Lars!

Jisses Lars, vad har dom gjort för dig??

Den underbara hjärnan

Eikä siinä vielä kaikki! Rakkaat neuropsykologian kirjan kanssa painivat kohtalotoverini, teidän olisi pitänyt olla paikan päällä. Olitte todellakin mielessäni siinä kohden, kun räpläsin eräällä toisella kosketusnäyttöruudulla aivoja. "Potilaana" oli jonkin sortin aivovamman saanut tyyppi, jonka aivot siis ruudulla loistivat sanan todellisessa merkityksessä. Nappia painamalla sai hohtamaan esim. kielitaidosta tai hienomotoriikasta vastaavat aivoalueet ja vamman vaikutuksen siihen. Taisi siinä jotain selityksiäkin olla, mutta ne loikkasin kyllä ohi. Ei ole ihan vielä tuo ruotsin eikä englannin neuropsykologian sanasto tarttunut matkaan, mitä luonnollisesti itsekin ihmettelen :) Mutta systeemi oli kaikkinensa uskomattoman hieno ja jokaisen opiskelija-alennuskruunun väärti (yes, TAMKin opiskelijakortilla sai alennuksen sielläkin - luonnollisesti). Ja tässä vielä lopuksi linkki paikasta kertovaan sivustoon, käykää ihmeessä ihastelemassa: http://www.visualiseringscenter.se/index/sv/#v:50|l:50|s:50|i:50

Ei muuta kuin kohti uusia obduktioita!

Alla tiders uppfinningar

Me suomalaiset olemme vaan aika kätevää kansaa! Käsistämme on nimittäin aikain saatossa saateltu maailmalle lukuisia keksintöjä eri muodoissaan. ABLOY-lukko ja ksylitolipurkka eivät enää yllätä ketään suomalaisella alkuperällään, sinänsä käyttökelpoinen astiakuivauskaappi puolestaan ei valitettavasti ole tainnut juuri kotoisia Suomi-kunnaita pidemmälle päästä.  Harmi. Suomi-konepistooli sen sijaan muistettaneen vähintäänkin itänaapurissa, tietääkseni laajemmaltikin... hmm, valitettavasti? Biohajoavat luunmurtumien hoidossa käytettävät istukkeet ovat niinikään kansallista omaisuuttamme, samoin kolesterolia alentava ja P. Puskan mieltä lämmittävä margariini.  No, muistetaan tietysti myös liikunnan merkitys tässäkin operaatiossa ja kaivetaan kaikki esiin hauskasti motivoivat sykemittarit, jotka ovat siis suomalaista perua. Hienoa, Suomi!

Det behövs inte termometrar i Schweitz...

Ei ruotsalaistenkaan silti hävetä tarvitse. Ruotsalainen verkkosivusto e24 onkin listannut omat innovaationsa, joten tutustutaanpa nyt niihin oikein porukalla. Aloitetaan tutummasta päästä ja nostetaan esiin dynamiitin keksijä Alfred Nobel, jota voimme kiittää uusien omakotitalotonttien raivausmahdollisuudesta kallioisemmallekin maaperälle. Bra, Alfred! Kiitos Anders Celsiuksen ei meidän tarvitse lähteä umpimähkäisellä vaatevarustuksella ulos pakkaseen, sillä hänpä kehitti paitsi lämpötila-asteikon, myös lämpömittarin. Anders, tack så hemskt mycket!

Monen suomalaisenkin sydän sykkii nykyään onneksi iloisesti ja aivan oikeassa tahdissa toimintakykyä vauhdittaen, kiitos ruotsalaista perua olevan sydämentahdistimen. Jättejättebra! Vuoden keskilämpötilojen noustua ajan saatossa on käyttöä ollut varmasti myös ruotsalaisten kehittämälle jääkaapille - olisihan se kieltämättä ikävää aamuisin lohkoa kuistilla koko viikon majailleista maitopurkeista paloja aamukahviin. Sivumennen todettakoon, että tämän onneksi nyt notkean maidon kaadamme lasiimme niinikään länsinaapurissa kehitetystä Tetrapak-tölkistä, joka teki perhe Rausingista keskivertoa jokseenkin ehkä varakkaamman perheen. Grattis, familjen Rausing! Kodin isommille ja pienemmille nikkareille kerrottakoon puolestaan, että jakoavainkin on kuulemma kolahtanut työkalupakkeihimme samasta ilmansuunnasta. Viimeiseksi, muttei vähäisimmäksi tiedotettakoon Coca-Colan lukuisille janoisille ystäville, että alkuperäisen hoikkauumaisen cokis-lasipullon suunnitteli mies Ruotsissa, Alexander Samuelson. Ja, vi tackar!

Javisst, han har också skiftnycklar!

Kiitos ja kumarrus kaikille!

Svinskönt!!

Emma, ska vi röja o hojta ;) ?

Vart flydde tiden igen, va? Denna veckan på ett nytt HVB-behandlingshem för unga tjejer var en höjdare - sådan personal hänger det ej på varje kvist! Särskilt vill jag tacka min handledare Emma, vilken underbar tålamod och sinne för humor. Det känns som jag skrattat mer än någonsin under en vecka, så himla tack till dig! Och lycka till med din jävla bil :)

Mihkäköhän aika taas katosi? Olipa kertakaikkisen huikea taas tämäkin viikko nuorille tytöille tarkoitetussa HVB-pienryhmäkodissa (Hem för Vård eller Boende). Superkiitokset lähtevät paitsi mahtavalle henkilökunnalle, erityisesti myös ohjaajalleni Emmalle, jonka kärsivällisyys ja huumorintaju olivat vertaansa vailla. Enpä muista, milloin olisin näin paljon viimeksi nauranut yhden viikon aikana, siispä runsaat kiitokset! Ja onnea vaan sen autosi kanssa...

Och vad annat har jag gjort än skrattat ihjäl mig? Nemen vad, måste man alltså göra nånting annat också, faktiskt? Okej då... En jättekul sak vid sidan av många andra var ett besök på Möjligheternas Gård, gården för dagverksamhet med djur! Väldigt terapeutiskt att sköta kaniner, grisar, hästar, kycklingar osv., för att inte tala om grisen som lägger sig på rygg o vill bli kliad på magen med grattan. Gud vad det var svinskönt, bokstavligen! Och naturligtvis ingår detta allt i re/habilitering, det är ju solklart. Vill du läsa mer kolla själv här:

http://www.mojligheternasgard.se/http___mojligheternasgard.se/Daglig_Verksamhet.html

Gomorron alla mina trevliga arbetskamrater!

Ja mitäköhän muuta olen tehnyt kuin nauranut itseni liki kuoliaaksi? Paitsi että tarvitseeko siis tosissaan muka jotain muutakin tehdä, mitä? No, vierailimme kyllä mm. katsastamassa päivätoimintaa eläinten parissa (!) tarjoavalla tilalla, "Möjligheternas Gård". Luulisi oleva melkoisen terapeuttista hoidella eläimiä aina kananpojista hevosiin puhumattakaan possusta, jota täytyy rapsuttaa haravalla. Että olikin muuten sikahauskaa, kirjamellisesti! Tämä kaikki tietysti kuuluu re/habilitaatiosysteemiin. Ylempänä löytyykin linkki sivustoon, tervemenoa!

I morgon ska jag ta mig till ett nytt ställe igen. Mitt liv här är varken tradigt eller tråkigt, det måste jag nog säga -  ett ställe per vecka eller två typ. Nytt landskap, nya människor, nytt jobb hela tiden. Finns det verkligen nån som skulle säga det är tråkigt, va?

Huomenna sitten jälleen uuteen kohteeseen. Täytyy kyllä todeta ettei elämäni täällä ole ainakaan yksitoikkoista eikä ikävää, kun olen suunnilleen viikon tai pari samassa paikassa. Uudet maisemat, ihmiset ja työ koko ajan - eipä voi sanoa olevan kovin tylsää :)

Vind i seglen igen

Hej från Tammerfors!

Olen palannut järkiini viimeisen yön aikana, huh sentään. Tässähän on hei aivan viittä vaille puolet jo suoritettu harjoittelujaksosta eli ei nyt kyllä sentään enää takaisin tässä kohden palata - joku raja mielikuvituksellekin. HAVUJA, %&! En silti suosittele tosiaan sitä kotona käymistä välillä, ainakaan itselleni. Etenkään, kun tosi harmittavasti nuoren miehen ja joukkueensa tavoittelema B-poikien salibandyn SM-kulta jäi odotuttamaan lopullista tietoa ottajistaan vielä kolmanteen finaalipeliin ensi perjantaille. Laskin etukäteen sen varaan, että jompikumpi finaaliparista vie voiton kahdessa pelissä kotiviikkoni aikana, vaan eipä näin käynyt. Tiedän siis, mistä perjantai-iltana itseni löydän - lähes reaaliaikaisen tulospalvelun ja sitä ennen lähikaupan irtokarkkihyllyjen äärestä. Kiitos, internet ja Netto! Kotiväkeä on kiristetty ja uhattu (se lahjonta unohtui, sori) ottamaan ainakin pelin loppumetreistä jonkinlaista dokumenttia olemassaolevilla tallennusvälineillä. Kannattaisi ottaa uhkaus sitten todesta - en tule enää ikinä takaisin, jos en pääse näkemään niitä lopputunnelmia, kävi miten kävi! Täällä olisi työpaikkoja tarjolla, ja ainahan voisin poiketa silloin tällöin vaikka lentokoneella  :)

Joka tapauksessa aloitan tänään jälleen uudessa pestissä, tämä kierros on tosin vain viikon pituinen. Torstaina tapaan yhteyshenkilöni ja suunnittelemme yhdessä viimeisen puolikkaan ohjelmiston. Alkuperäisistä suunnitelmista poiketen teemme todennäköisesti niin, että jään myös loppuajaksi tähän Finspångin asuntooni ja teen täältä käsin täsmäiskuja muualle. Tämä ratkaisu on hyvä sikäli, että täältä pääsee kohtuullisen nopeasti (pyhäaamuja lukuunottamatta tosiaan...) kaikkialle ja olen jo ehtinyt tottumaan ympäristöön aktiviteetteineen ja kauppoineen sekä bonuksena myös liikuntakeskuksen Kerstiniin. Joten ei muuta kuin kuono jälleen kohti kaakkoa ja raikasta Ruotsi-ilmaa nuuhkimaan!

P.S. Niin ja aivan superkiitokset kaikille eilisen mielenhäiriöni johdosta viestineille <3 ! Tällä kertaa en julkaise blogiin jättämiänne sinällään ihanan kannustavia ja järkeviä, kantaa-ottavia kommenttejanne, vaan jätän ne ainoastaan itseni tietoon :) Kiitos kaikille, olen varmaan monta pullakahvia velkaa!

Borta bra men hemma bäst

Olen palannut Finspångiin, tarkalleen sanoen noin puolitoista tuntia sitten. Tässä on ollut nyt siis reilu tunti aikaa istuksia yksinään tutun keittiön pöydän ääressä ja todeta, ettei olisi pitänyt käydä välillä kotona. Kaikki pikku seikkailijoiden opaskirjat puhuvatkin sitä vastaan, ettei reissaajan välillä kannata lähteä tervehtimään perhettä ja ystäviä moninverroin takaisin iskevän koti-ikävän vuoksi, ja nythän se tuli sekin todistettua. Näin on.

Paluulento oli varmasti tähän astisista varsin lukuisista lentomatkoistani kerta kaikkiaan kammottavin. Koneessa istuessani mietin, miksi ikinä lähdinkään tähän harjoitteluun. Norrköpingin kentällä aulassa bussia odottaessani katsoin lähtevien lentojen luettelosta, voisinko palata kotiin saman tien. En voinut. Kööpenhaminaan olisi päässyt, ja mietin voisiko sitä kautta palata Tampereelle. Bussi kuitenkin ehti paikalle ensin, ja nousin kyytiin. Bussissa mietin, voisinko ilmoittaa huomenna uuteen harjoittelupaikkaani, että skippaan tarjouksen ja palaankin takaisin Suomeen. Nyt istuessani pöydän ääressä kysymys tuntuu edelleen ikävästi ajankohtaiselta.

Lupaan odottaa silti huomisaamuun asti ja katsoa, saapuuko järki paikalle vai ei. Olisi varmaan suotavaa. Valitettavasti järkipuoli ei useinkaan ole omin juttuni ollut, joten mielenkiinnolla itsekin odotan seuraavaa käännettäni.

Toimenpide-ehdotustani odotellessa...

Gör du inte som jag

Jaa-a, säg det...

Kumman sinä tekisit lentomatkaa suunnitellessasi ensin: tilaisit lentoliput kyseiselle päivälle vai tarkistaisit paikalliset bussiaikataulut matkapäiväsi aamulle? Niin, minäkin otaksuin ensimmäisen vaihtoehdon olevan kannatettavin. Se olikin virheeni numero yksi, josta päivän painajainen lukuisine muine virheineen alkoi. Eipä tullut mieleenikään, että Siemensin tehtaalle päivittäin kuulemma liki 200 vuoroa ajavat bussit lepäilevät arkipyhäaamuisin. Lentoni oli määrä lähteä kello 10.20, mutta ainoa mahdollinen bussi näköjään lähtikin jo ennen ensimmäisenkään linnunlaulun piipitystä. Oppitunti nro 1: Tarkista pikkukylässä asuessasi pyhäpäivän bussiaikataulut ennen lentolippujen hankintaa, ääliö!


04:30 Hop, ylös ja heräämään. Bussi starttaa Berglagstorgetilta 05.30, jonne on vartin kävelymatka. Varmuuden vuoksi on hyvä olla tietysti riittävän ajoissa paikalla, eiksni?
05:00 Pihalle &%¤ jäiseen ilmaan selkeästi liian kevyessä vaatetuksessa. No, bussissa ja lentoasemalla on lämmin. Oppitunti nro 2: Palaa takaisin noutamaan lisävaatteita, jos jo ulko-ovella jäädyt.

05:15 Jee, vain minä ja Berglagstorget.

05:25 Jee, vain minä, Berglagstorget, puuttuva bussi ja mies toisella puolella toria jollain muulla pysäkillä. Siis olenko edes oikealla pysäkillä?
05:27 Juoksu tien toiselle puolelle ja yhtä nopeasti takaisin. Nuori mies vahvistaa aikaisemman pysäkkini oikeaksi ja saman tekee paikalle kaartava bussi.
05:30 Huh, hyvä juttu. Olen oikeassa bussissa ja mikä parasta, se tosiaan lähtee.
05:35 Ei hitossa, tämä bussihan hei menee kotitaloni viertä kulkevaa katua - Oppitunti nro 3: Älä jätä tarkistamatta bussisi kulkureittiä.
05:50 Onpa ihania järvenrantamaisemia! Taloja mielettömän upeilla paikoilla, takaovelta suoraan omalle venelaiturille... ja näköjään etuovelta bussipysäkille. No aika lähellä tietä ovat. Etenkin tuo ulkouima-allas, jonka vuolukivireunukselta näyttää olevan parikymmentä metriä tähän pysäkille. Kiintoisa rakennusratkaisu!

06:10 Jihuu, Norrköpingin Centralstationilla ollaan! Onpa taas kiva pääsiäispuu, siitä täytyy ottaa kuva. Ja vieressä näyttää olevan näköjään paikan ainoa avoinna oleva paikka, aseman kahvio. Pitäisiköhän poiketa siinä? Äh, mitä suotta. Menen suoraan lentoasemalle ja juon siellä aamukahvit kaikessa rauhassa. Oppitunti nro 4: Älä ikinä, ikinä ohita aamun kahviota, joka on auki. Mene sisään ja PYSY SIELLÄ!!
06:13 Takseja on pitkä rivi, joten loikka ensimmäisen kyytiin.
06:25 - Näyttää epäilyttävältä, toteaa ultranopeasti puhuva taksikuski osoittaessaan pilkkopimeää lentoasemaa. No älä, niin minustakin... Päätän astua ulos jo käsittämättömän tuuliseksi ja kylmäksi muuttuneeseen ulkoilmaan. Taksi häipyy. Oppitunti 5: Älä päästä missään olosuhteissa seutukunnan ilmeisesti ainoaa toista elävää ihmistä käsistäsi ennenkuin saat hänen avullaan varmistettua lentokentän aukioloajat.
06:26 Kävelen liukuovien luokse. Siis ihan tosissaan, voiko lentoasema muka olla tähän aikaan hei kiinni ja lennonjohtotorni pimeänä?
06:30 Vissiin sitten voi.
06:31 No, varmaankaan en voi kyllä tässä vain seisoa, sillä jäädyn. Jospa kävelisin tässä hiukan ja odottelen. Varmaan avaavat sitten seiskalta.
07:00 No eivät todellakaan avaa. Siis... olenko edes oikealla lentokentällä?? Onko lippuni varattu väärälle päivälle? Ei oo todellista! Mikä teksti noissa liehuvissa lipuissa lukee?
07:01 Ei, liput ja kenttä ovat aivan oikeat. Vielä kun saisi taiteltua ne takaisin reppuun ilman, että jäykistyneet sormeni katkeavat. Siis kenen nämä tunnottomat kädet ovat? Oppitunti 6: Hanki villatumput ja kuljeta niitä mukanasi kesät, talvet säästä riippumatta. Hanki myös se pipa, vaikka tiedät näyttäväsi vielä entistäkin idiootimmalta se päässäsi ja hiustesi muistuttavan vesikasvia otettuasi sen pois.
07:10 Kauhean tylsiä lentoaseman pihapiirejä ne rakentavatkin, saisi olla jotain aktiviteettia tässä pihalla. No, varmaan puolelta avaavat ovet. Kierrän nyt sitten tätä parkkialuetta edelleen ympäri, koska paikallaan en voi tuulen vuoksi seistä. Laittaisin puhelimesta musiikit soimaan, mutta kädet ovat niin jäässä, että tiedän tiputtavani toosan maahan, jos yritänkään tavoitella sitä taskustani. Antaa olla, voin hyräillä vaikka itse jotain kivoja lauluja tässä... hmm, lähinnä tulee nyt kyllä mieleen "Rati riti ralla", "Lentäjän poika" ja mikä se oli se laulu, jossa mainittiin jotain kuoleman porteista...?
07:20 Hei, ovien eteen kaartaa ilmeisesti lentokenttäbussi! Se tarkoittaa siis sitä, että ovien on pakko aueta puolelta. Fantastista!

Vill du ha upplevelser, res med mig...

07:30 Ei oo totta, ovet pysyvät kiinni!
07:31 Nyt on niin, että tulen menehtymään tänne kylmyyteen. Ja jos en menehdy, mikä alkaa olla jo suorastaan toivottava vaihtoehto, niin minulta tullaan poistamaan sairaalassa sekä sormet että varpaat tajuttomana maatessani. Aivotoiminta onkin menetetty selvästi jo ihan alunperinkin. Mikähän oli hypotermian raja, se alkaa varmaan olla lähellä, sillä en pysty enää ajattelemaan selkeästi. No, onneksi menehdyn sitten varmaan parhaassa mahdollisessa paikassa, onhan matkailu aina ollut erittäin lähellä sydäntäni. Nyt se on sitä sitten ihan kirjaimellisesti. Oppitunti 7: Hanki jokin muu mielenkiinnon kohde kuin ulkomaat tai kielet. Maanviljely?
07:40 Toivottavasti saavat jaettua sitten ne tuliaiset tasan ilman tappelua.
07:46 Miten saatoin hei olla näin typerä?
07:55 Joku tyyppi ajaa näköjään parkkialueelle, minkä tosin erotan vain hämärästi jäätyneiden silmäluomieni välistä. Tai sitten näen jo harhoja - eikös sekin kuulunut hypotermiaan, mitä? Ihan kuin se avaisi tuolla kaukaisuudessa jotain portteja, siis voiko olla? Ei hitsi, jään sittenkin ehkä eloon!
07:59 Liukuovi aukeaa, hyvä Luoja!!
08:00 Astun sisään lentoasemalle. Olen niin jäässä, että yrittäessäni kysyä oven avaajalta avaavatko he aina vasta kello 8, en saa mieleeni edes sitä, miten sanotaan luku "kahdeksan". Nainen luulee varmaan minun olevan joku narkomaani, sen verran epäilyttävältä taatusti soperrukseni ja hillitön tärinä vaikuttavatkin. Ei se mitään, menen rohkeasti narkomaanin elkein lähimpään vessaan ja telakoidun kiinni patteriin. OMG, olen pelastunut!

08:10 En kehtaa kyllä enää olla täällä veskissä, pakko mennä tuonne aulaan.
08:11 Niinpä, mikään kahviokaan ei ole auki. Ainoa aukioleva näyttää olevan tuon turvatarkastuksen jälkeen.
09:20 Lähtöselvitystiski ja turvatarkastuspiste avataan. Olen edelleenkin niin jäässä ja jatkan tärisemistä, että parinkymmenen metrin päässä seisoskelevat turvatarkastajat vilkuilevat minua epäilyttävästi. Puren hampaat kiinni huuliin saadakseni niiden kalinan loppumaan ja purjehdin jäisenä heidän ohitseen lentolippu käsissäni. Varmaan jäätyivät ohikävelystäni koko porukka.Ihanaa olla kerrankin näin viileän tyylikäs!
09:35 Kahvikupillinen lämmittää elimistöäni uskomattoman ihanasti ja tiedän, että tätäKÄÄN seikkailua en tule unohtamaan.
10:20 Istun koneessa ja tiedän blogiotsikon osuneen täysin oikeaan, tunnen itseni: Det var en gång ett äventyr!

Upplevelser och vardagar

Henkilökohtaisena pääsiäisyllätyksenäni ladon tällä kertaa koko ajatusteni kirjon epäreilusti vain ruotsiksi, sori. Suuri syy tähän on se, että huomenna siis lähden "lomalle Suomeen", kuten nuorin lapsistani leppoisasti totesi, ja ajattelin tämän Ruotsi-pätkän päätteeksi tehdä kielitehoiskun aivan itsekkäästi omaa oppimistani ja kehittymistäni silmälläpitäen. Joten... ha det kul <3 !



En kompis till mig frågade nyss på sitt mejl om jag anpassat mig till svensk kultur nu. En bra fråga, men jag inte har ett tydligt svar på det. Visst vore det jättetrevligt att ge jakande svaret på rak arm, men nej, så enkelt är det inte. Betyder en anpassning att jag kan handla och pendla så har jag gjort det. Betyder det att man är van vid språket omkring sig så har det händt. Oj ja, det är trevligt att jag inte måste vara "vaksam" hela tiden, så att säga. Jag kan lita på det att jag kan svara åtminstone nånting utan att leta efter min ordbok i paniken eller se så jävla förvirrad ut :) För det mesta lägger jag inte ens märke till att det inte är finska som talas. Men lev inte där i den tron att jag kan prata svenska himla flytande för det gör jag inte, tyvärr. Mitt problem är att jag tvekar för mycket eftersom fortfarande koncentrerar mig på grammatiken och jag borde bli av med det, tror jag. Så det gäller bara att jobba med det och göra mitt yttersta för att hitta någon slags meningsfull balans - lättare sagt än gjort. Men ojdå, nu kom jag in på sidospåret, hah :) Så tillbaks till huvudsaken... Vill man definiera anpassningen som en situation att man är van vid olika tillvägagånssätt vad gäller praktiken, arbetsplatsen och samhället i sin helhet så är jag inte så väl anpassad. Det ska dra ut mer på tiden, det är säkert det.

Ja, tyvärr är det också min verklighet

Min kompis ville också veta om det är kul att ha tid för sig själv hela tiden. Det har sina sidor, ja. Visst är det kul att man behöver inte laga mat om inte vill, men ändå måste jag äta någonting och det gör jag ensamt. Hemma (här i Finspång alltså) har jag tystnaden omkring mig och som en social och pratsam person är det en ovanlig situation för mig. Men så länge det finns fungerande nätförbindelser är situationen räddad.

Men är det ändå trevligt att göra nästan vad som helst som kommer att tänka på? Javisst! Har jag tid för det? Ja, nej och kanske. Sanningen är ändå det att jag jobbar och pluggar här, jag är inte på en semesterresa. Så jag måste också planera hur ska jag använda min tid så nyttigt som möjligt. Min ryslig, frånstötande tentbok av neuropsykologi med ca 350 sidor (ja, vi hatar varandra) på bordet , opinnäytetyö (vad fan heter det på svenska??? Lite jobbigt att använda en omskrivning varje gång...) och olika rapporter - hela rubben - påminner mig nog om deras tillvaro.

Vilken underbar Strunt i det  -klocka...!

Det vore också väldigt, väldigt lätt att bara ligga och dra mig för det fnns ingen som kunde piska mig eller köra på att göra nånting. Och det har sina sidor också. Friheten innehåller att ansvaret vilar på mig själv hela tiden, dygnet runt. Det är jag som måste bestämma mig att jag ska göra alla uppsatser fast jag ville göra nånting kul i stället, jag måste få reda på vart borde jag åka nästa dag och var möjligen finns bushållplatsen. Oj vad det skulle va trevligt att strunta i dem men så går det inte.

Ångrar jag mig alltså nu? Nej, absolut inte! Hade jag inte gjort detta skulle jag ångrat det, det är så himla säkert.

Till sist vill jag bara betona att vill man prya utomlands måste man verkligen vara sugen på det och ge sig tusan på saken faktiskt. Utlandsvistelsen ger mycket men det också krävs mycket mer jämför med att genomföra sin praktik i hemlandet. Allt har varit mycket mer krävande än jag någonsin kunde känna på mig, det måste jag medge. Man måste vara som en social kameleont hela tiden, i alla möjliga situationer. Och detta är inte så lätt alltid, även om man försökte sitt bäst. MEN om det vill sig väl hittar man förmodligen sin plats i solen och så är det bara att tuta och köra!

Tackar och bockar, behandlingshemmet

Hej, tack för din utmärkta handledning! Och ja, som ni ser finns det inte snö här :)

Siinä meni taas sekin harjoittelupätkä. Kahden viikon täysimääräiset työtunnit ja muutama ylikin tuli kasattua seitsemän työpaivän aikana, ihan kiva! Samalla vaivalla sitä voi olla tosiaan pidempäänkin työpaikalla, kun kerran täällä asti olen. Kaiken kaikkiaan tästä ja seuraavan harjoittelupaikan työvuoroista johtuen seuraa se mukavan yllätyksellinen tilanne, että lomailen tästä eteenpäin ruhtinaalliset 11 päivää. Tämän vapaan sijoitan perheeseeni ja loikkaan maanantaina Norrköpingin lentokentältä Helsinkiin suuntaavaan Flyben koneeseen, paluu viikon päästä. Sitä ennen yritän saada jotain ryhtiä ...tyvärr verkar det som förgjort... pahasti nuokkuvaan oppariin... troligen ska det inte lyckas men försöka duger.

Joka tapauksessa takana on pari viikkoa hyvin mielenkiintoisessa harjoittelupaikassa, jossa ei kahta samanlaista päivää ollut. Suomalaissyntyinen ohjaajani kiikutti minua reippaassa tahdissa tapahtumasta, ryhmästä ja tunnelmasta toiseen, unohtamatta melkoista kasaa kirjallisuutta luettavaksi kotioloissa. Turha kai sanoakaan, että kaikki olivat ruotsiksi kirjoitettuja, joten en voi ainakaan paikkaa syyttää sanavaraston kehittymättömyydestä. Eri asia sitten on, mitä sekamelskasta jää aivoihin. Ohjaajastani olikin varmaan mukavaa työntää kuononi eteen toissailtana kello 22 julmetun paksu Socialtjänstelag-eepos jokseenkin tutuiksi tulleilla saatesanoilla Övning ger färdighet. Tack, det visste jag nog. Varsinaisia etukäteen sovittuja ohjauskeskusteluja täällä ei kauheasti näytetä  harrastavan, vaan ne sujuvat luonnikkaasti siinä työnteon lomassa ja kohteesta toiseen siirryttäessä. Mikäs siinä, inte mig emot. Eilen oksia kanniskellessa ja tukkeja nostellessa hoituivat myös kuntoutukselliset keskustelut ja toimintakyvyn arviointi. Kätevää kuin mikä!

Jamen, jag körde traktorn också

Pakko muuten mainita etenkin teille kaikille opiskelutovereilleni, että Saattaen vaihdettava -periaatteelle on muuten olemassa näköjään myös vaihdokkina tarjolla Saattaen toimintaan mukaan -periaate :) Täällä on nimittäin sellainen uskomattoman mielenkiintoiselta kuulostava systeemi, että harjoittelupaikkani asukkaaksi mielivälle järjestetään ensin 12 viikon pituinen orientaatiojakso. Se tarkoittaa sitä, että hän asuu kahdestaan työntekijän kanssa tuon ajan muualla sijaitsevassa asunnossa 24/7 (no joo, työntekijät sentään vaihtuvat), jossa hänellä on sama päiväohjelma kuin varsinaisessa tulevassa kohteessakin sääntöineen päivineen. Mikä hauskinta, kesäaikaan orientaatiojakso toteutetaan lähistöllä sijaitsevalla omalla saarella (hei oikeesti!), näin talviaikaan tyydytään tavisasuntoon kerrostalossa. Jos kaikki sujuu hienosti, voi henkilö sen jälkeen siirtyä uuteen asukasyhteisöön jäseneksi. Siirtyminen ja sopeutuminen on näin helpompaa, eikä vähiten siksi, että myös henkilökunta tuntee hänet hyvin jo etukäteen. Otaksuisin sen helpottavan myös hoito- ja kuntoutussuunnitelman laatimista. Aika kiva!

Påskpyntat trädet, härligt va?

 Mitä henkilökohtaiseen kuntoutussuunnitelmaani tulee, totean painottavani fyysistä toimintakykyä osana henkistä hyvinvointia, ja siksipä siirrän itseni seuraavaksi jälleen Grosvad Arenan liikuntasaliin. Yritän etsiä kadonnutta oppari-innostusta Jfglkdgll-Kerstinin seurasta. Paitsi että hei, hän on kuulkaa enää pelkkä Jfg-Kerstin - olen edennyt jo Kerstin-taso kakkoselle :)

 Mukavaa pääsiaisaikaa kaikille!

Nu så är påsken här,
den är oss alla kär.
Nu får vi måla och äta ägg
- vi slipper tomtens skägg.

På torsdan vi klär oss ut,
som häxor med katt och klut.
Vi sätter oss sedan på vår kvast,
och flyger iväg i hast.

Till Blåkulla bär det av,
med kanna och katt och stav.
Vi träffas och festar natten lång,
och sjunger vår häxesång.

Kolla döda vinkeln vid vänstersväng!

Nyt ette kyllä ikinä usko, mistä paikasta eilen illalla itseni hoidon ja kuntoutuksen nimissä löysin - aina vaan paranee... Annanpa pari vihjettä: synfält, rondell och sväng. Siltä varalta, että aihe jää harmittavasti vielä näistä selkeistä vihjeistä huolimatta hämärän peittoon, tässä seuraavaksi alemman tason vihjeet: döda vinkeln, brommsträcka och Transportstyrelsen. Jep, uskomatonta mutta ah niin totta - löysin itseni istumassa autokoulusta! Kyseessä oli kurssi ajo-opettajana toimiville, ja ohjaajani otti osaa siihen erään asiakkaan kanssa. Hänen työhönsä kuuluu nimittäin myös ajo-opetus, kuvitelkaa! Ja voin sanoa, ettei tässä ole kaikki se mielenkiintoinen osuus, mikä työntekijän hommiin tässä työpisteessä kuuluu. Menneellä viikolla olin Ikeassa ja ralliauton rakentamisen etenemistä tarkistamassa, huomenna metsätöissä. En kyllä totta vieköön voi syyttää paikkaa yksitoikkoisista työtehtävistä. Ja  toiminnan ohessa luonnollisesti tapahtuu se toimintakyvyn arviointi, kaikki on liitetty kertaheitolla suoraan arjen toimintakykyyn. Inte dåligt va?

Och nu ska vi bedöma din funktionsförmåga

Varmaan ihmettelette, missä siis oikeastaan nyt olen tällä kahden viikon harjoittelupätkällä. Vaikka siltä kenties kuulostaa, niin en ole elämysretkiä järjestävässä firmassa. Valitettavasti vaitiolovelvollisuuteen nojautuen totean tässä kaikesta mielenkiintoisesta huolimatta julkisesti vain sen, että kyseessä on siis ns. behandlingshem eli huoltola tai hoitolaitos alaikäisille. Se liittyy Ruotsin kuntien ja sitä kautta Sosiaalihallituksen valvomaan HBV-systeemiin (Hem för vård eller boende). Siihen kuuluvat erilaiset lastenkodit, koulukodit, perhe- ja nuorisokodit. Olen siis nyt harjoittelussa jossakin näistä, tiedoksi :) Ja nyt kohti uutta yllätyksellistä työpäivää, hejdå!

Ha en trevlig dag!

Fan i helsike, että voi olla hei hankalaa yhden laskun maksaminen.  Kävelin perjantaina pahaa-aavistamattomana auringonpaisteisena vapaapäivänäni kohden Finspångin keskustaa suuntana pankki, jonka asiakas Suomessa olen. Laskun maksaminen nettipankissa ei ollut onnistunut jostain kumman syystä, joten käynti livenä jäi ainoaksi vaihtoehdoksi. Matkalla yritin palautella mieleeni edes jonkinlaista auttavaa pankkisanastoa, sillä tähän en ollut varautunut. Hmm… joo-o,  faktura ja bankgiro lukee näköjään itse laskussa, bra. Ett konto, sen muistankin ja oisko jotain muuta… via internetbank, ett kontonummer. Hah, ei näillä ihan virkailijaa taideta häikäistä, mutta mennään sitten, det är väl inte så noga.

Hej, kan vi hjälpa dig?

Sisään konttoriin.

Ja samaa tietä ulos.  X-pankin virkailija opasti, ettei Suomi-versio -nettipankissa voi kuulemma maksaa laskuani, koska se ei hyväksy ruotsalaisia tilinumeroita eikä kruunuja - underbart, tack! Pitäisi olla jotkut spesiaalitunnukset, joilla voi ikään kuin maksaa ulkomaille, jaså. En siis voi Ruotsissa ollessani maksaa ruotsalaisia laskuja nettipankissa, så enkelt är det. Tältä X-pankin tililtäni ei voida myöskään maksaa tiskillä suoraan, koska kyseessä on suomessa avattu tili ja pankkien välillä ei ole erillistä sopimusta. Siis vaikka kyseessä on sama pankki, förstår du? Käteinen ei myöskään käy pankin omien käytäntöjen vuoksi. Hei mutta Norrköpingissä on kyllä tämä sama X-pankki, että jos käyt siellä? Ahaa ja selvä, eihän tästä olekaan sinne tosiaan kuin se vajaa 30 km matkaa. No, kadun varrella on kyllä yksi toisen firman pankki, käytkö siellä kysymässä? Ja ja, tack ändå!

Sisään uuteen pankkiin.

Pihalle takaisin olikin reitti jo tuttu. Virkailija kummasteli, ettei X-pankissa hoidettu asiaani, sillä kuulemma pitäisi hoitua helposti. Käteisellä voisin nyt tässä kyllä maksaa, kun  ensin kävisin jossain pankkiautomaatilla, sillä heillä ei sitä tässä konttorissa ole. Automaatti veloittaa kyllä vieraan kortin käytöstä tietyn prosenttiosuuden. En tästä heti innostunut, sillä maksettava summa ei ollut aivan pieni. Paikan päällä konttorissa maksettuna laskuun olisi lisätty myös 150 kruunua (n. 17-18 e) käsittelykuluja. Norrköpingissä on kuulemma oma X-pankkini, jossa voin maksaa käteisellä. Älä, ihan tosissaan? Rahat täytyy tietysti ensin sitten nostaa sitä oven ulkopuolelta pankkiautomaatista ja menet niiden kanssa tiskille sitten. Ai silleen, tack så jättemycket.

Lopun voi jo arvata. Siinä se lasku makaa rentona keittiön pöydällä ja odottaa retkeä Norrköpingiin. Kukakohan ehtisi viemään sen sinne?