Kerronpa tähän alkuun totaalisen inside-tiedon. Kuntoutuksen ohjaaja -opiskelijaryhmämme fantastinen tuutor-ope Tepa Tamkista on oikeasti ehkä selvänäkijä, häntä kannattaa hyödyntää seuraavaa lottokuponkia täyttäessään. En tosin osaa sanoa, veloittaako hän näistä palveluista erikseen. Täytyypä muuten kysyä. Hän oli nimittäin se, joka syyskauden 2011 aluksi kirjasi minut lähteväksi ulkomaille työharjoitteluun. "Niin, mutta siis mullahan ei edes ole vielä missään maailmankolkassa paikk...", yritin änkyttää. Siitäpä Tepa viis veisasi. Hän runttasi rastin ruutuun evästyksenä tähän asti aina, siis a-i-n-a, paikkansa pitäneet maagiset sanat: "Kaikki järjestyy!". Mikäpä siinä sitten, kaikki järjestyy. Tepaan voimme aina luottaa.
Ja niinhän ne järjestyivätkin. Väylä ei tosin ollut ehkä aivan traditionaalinen, mutta tyylilleni uskollisena se oli sitäkin vauhdikkaampi ketjun palasten löytäessä vähitellen toisensa. Elo-syyskuun vaihteessa 2011 alkoi tapahtua. Tepan jäljissä areenalle hiipi näkymätön Jamkin virtuaalisen ruotsin kurssin opettaja Tomi tehtävineen. Himla bra, viimeksi opiskelin ruåtsia siihen aikaan, kun isä sen lampun osti. "Tästä ei hyvä seuraa", huokailimme yhdessä luokkatoverien kanssa. Mutta kas, ihme tapahtui: ljuset i tunnels ända ja jo kadonneeksi julistamani ruotsin kieli kiisi syksyn aikana takaisin omalle paikalleen aivopoimuihin mukavasti aloilleen asettuen.
Tehtäviä palautuskansioon mätkiessäni ilmoittauduin huvikseni ylimääräiselle ruotsin kielioppikurssille, kun nyt kerran oli alkuun päästy. Vad trevligt! Viimeisessä tehtäväsetissä lokakuussa ratkoessani Ruotsissa majailevan Olof-paran kulttuuritörmäysongelmia tiedostin todellakin myös oman kulttuuritietämykseni vajavaisuuden, ja seuraavalla viikolla huomasin ilmoittautuneeni Kulttuurienvälisen viestinnän kurssille. Ser man på! Tovin kuluttua loikkasin koulun sivuille ja klikkasin itseni mielenkiintoiselta kuulostavalle Monikulttuurisuus sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla -kurssille, jos sitäkin tietoa joskus tarvitsisi. Marraskuussa Apuvälinemessuilla Tampereella virtasi jostain syystä työpaikkamme esittelypisteeseen ruotsinkielisiä toinen toisensa perään, ja omin heidät kaikki luonnollisesti itselleni. Pricken över i! Tässä kohden alkoi jo tuntua oudosti siltä, etteivät tapahtumat ole pelkkää
sattumaa. Kun joulukuun lopulla kävelin ulos kirjakaupasta heräteostoksena hankittu Lonely Planet Sweden -kirja käsissäni, tiesin ettei tästä ole enää paluuta. Jos se joku paikka on, niin Ruotsi. Kaikki järjestyy, allt ska ordnas!
Oraakkeli-Tepa oli todella nähnyt jotain, mitä minä en. Loppu on historiaa.
Tervetuloa siis seuraamaan kohtalon sormen osoittamaa tietäni, katsotaan minne se johtaa. Ensimmäinen etappi on sentään jo olemassa, suuntana kuurosokeusalan asiantuntijajärjestö Mogård ja sen toimipisteet. Aluksi suuntaan Finspångiin lähelle Norrköpingiä ja siitäpä sitten aikanaan matkaan toivottavasti onnellisten tähtien alla ympäri Ruotsia.Virallisesti varsinainen matka-aika ajoittuu tällä tietoa suunnilleen ajalle 8.3 - 3.6, mutta huvin vuoksi orientoidun aiheeseen tämän blogin välityksellä jo tässä kohden. On tuota ylimääräistä aikaa tässä niin mukavasti :)
Joten enemmittä puheitta: Välkomna!
Tää on hyvin kirjotettu. Kävi pikku moka kun kirjauduin käyttäjäksi eli tulikin kirjotettua vanha sukunimi käyttäjäksi :))))
VastaaPoistaOnneksi mä muistan vielä jotenkin vanhan sukunimesi ja tunnistaminen helpottui, hah :)
VastaaPoistaheh. En katsos oikein nyt osannu laittaa oikein jostain syystä kun tein sitä rekisteröintiä, mut haittaako se :)))
Poista