Gammal kärlek rostar aldrig

Hyvä on, tunnustan kaiken.

Jo etukäteen pyydän anteeksi  läheisiltäni, ystäviltäni, sukulaisiltani, työ- ja opiskelutovereiltani aiheuttamaani mahdollista mielipahaa ja järkytystä. Onneksi apu on kuitenkin lähellä, kuten tiedätte. Voin antaa tarvittaessa kriisiapua nopeallakin aikataululla, seurannan mukaanlukien. Nykyisiin opintoihin viitaten lienee  varsin kohtuullista luvata, että myös kuntoutus hoituu - opiskelutoverit saavat bonuksena kaupan päälle puhtaaksi kirjoitettuna aiheeseen liittyvät ICF-koodit. Jaakko varmaan muistaakin niistä jo suurimman osan, häneltä voitte jo tässä vaiheessa kysellä niitä. Ja silläkin uhalla, että kukaan tuntemistani ihmisistä ei puhu minulle enää milloinkaan, viette Matkaopas- ja Mondo-lehteni postilaatikosta ja imette letkulla bensat Fiatini tankista, on minun astuttava ulos kaapista. Siellä alkaa olla liian pimeää ja ahdasta nimittäin.

Valmiina? Yy...kaa...

Jag älskar svenska språket!  Niin, niin - niinhän siinä lukee, älkää suotta putsatko silmälaseja.  Ja ei, kyse ei siis ole edellä mainitun verbin kalpeista muunnoksista, kuten tycka, gilla tai dicka, vaan se on tosiaan kuten tekstissä seisoo. Näin on kuviot, oi ystävät hyvät. Förlåt mig. Kotiväellehän tämä ei enää mikään yllätys ole, ja uskonkin heidän edenneen hienosti shokkivaiheesta kohti kokonaisvaltaista kuntoutumista. Varmuuden vuoksi pidän kuitenkin lähistöllä Järvikosken teosta Vajaakuntoisuudesta elämänhallintaan sekä linjan auki Peurunkaan.

Olen rakastanut ruotsin kieltä jo yläasteajoista alkaen, jopa enemmän kuin englantia. Kiitos innostavien yläaste- ja lukioaikaisten opettajieni ei tvångssvenska ole koskaan kuulunut käyttämääni aktiiviseen sanavarastoon. Kun muut hoilasivat 80-luvulla Bay City Rollersia skottiasusteissaan minä lauloin mukana, mutta  kuuntelin salaa Carolaa. Muistattehan, "Främling , vad döljer du för mig, i dina mörka ögon, en svag nyans av ljus nånstans...". Ruotsin opettaja oli tovin idolini, kun näytti tunnilla laulun sanat piirtoheitinkalvolla ja salamana siirsin ne omaan vihkooni. Onneksi olin nopea. Ruotsin ope oli tosin vielä nopeampi ja siirsi kalvonsa sivuun liian aikaisin. Mutta ei se mitään, keksin itse loput. Mikä ehkä mielestänne pahinta, muiden tuhlatessa markkansa Cyndi Lauperiin minä kuuntelin vouvaavalta C-kasetilta kultakenkäpoikien Diggi-Loo Diggy-Leyta. Varmaan luulette nyt, etten sentään muista enää niitä sanoja, mutta tuotanpa yllätyksen. Todellakin muistan, sori: "Diggi-loo Diggi-ley, himlen öppnade sig, det är knappt man sina ögon tror, åh jag börjar nästan sväva i mina gyllene skor...". Opettelin nimittäin sanat ulkoa.  

No niin,  synkkä salaisuuteni on kerrottu ja olen vihdoin vapaa vuosien mittaisesta taakastani. Huhhuh, ottipa koville. Voin suuntautua jälleen elämässäni eteenpäin ja hakea vihdoin päivänvalossa kaikki ruotsinkieliset aineistoni kirjastosta. Alkoikin taskulampusta patterit taas hiipumaan. Laitankin heti  "Tre pepparkaksgubbar" -soittoääneni lujemmalle, jouluhan tulee taas tänäkin vuonna. Mutta hei tiedoksi, että joku raja se on minunkin ruotsimyönteisyydelläni: 1 - 4 -MM-kisapaita 1995 ei vaatekaapista kaikesta huolimatta poistu :)


Ollaanko vielä kavereita?

P.S. Ja tässä Allylle oma versio kuunneltavaksi, niin ei tarvitse aina tulla kuuntelemaan mun soittoääntä ja yrittää soitella puhelimeeni :) Tre pepparkaksgubbar, ha det så bra!

_________________________
I added cool smileys to this message... if you don't see them go to: http://s.exps.me