tiistai 28. helmikuuta 2012

En släpvagn, tack

No niin, näin se elämä ihmisellä etenee muutenkin kuin evoluution kautta kankeasta neandertalilaisesta reippaaksi homo sapienseksi. Projektityöt on saateltu osaltani tältä erää päätökseen, kivaa oli! Erityinen kiitos muuten siitä ikimuistoisesta viimevuotisesta sessiosta, kun työajalla istuimme porukalla mukavasti kruunut päässä. Ne on kuulkaa harvassa tuollaiset työpaikat - tusen tack för alla mina kungliga vänner! Lähes kaikki ylipäätään tehtävissä olevat koulutehtävät on puolestaan työnnetty Optimaan ja Moodleen, adjö. Ruotsin kieli alkaa kohta valua korvien kautta ulos ja kotiväki tulla yhä kiitollisemmaksi lähdöstäni. Ett tack till mig själv och SVT! Juna- ja laivaliput sekä ensimmäisen yön Tukholman hotelli on varattu. Myös karttoja löytyy joka lähtöön :) Jättefint...


On siis aika siirtyä perimmäisten kysymysten äärelle ja kartoittaa matkalaukun tilavuus. Ser lite dåligt ut... Karsinta paikasta laukun sisällä tulee olemaan varsin kova ja moni kertakaikkiaan finaalipaikan ansaitseva vaatekappale ja käyttötavara tulee jäämään näihin maisemiin. Rakkaat punaiset kiiltsusandaalit, valkoiset ja hopeiset vastaavat sekä mustat mokkanilkkurit: Jag är väldigt ledsen för det här. Väldigt! Paha rasti on myös se, että Järvikosken & Härkäpään "Kuntoutuksen perusteet" jää kotiin, "Kuntoutus"-tiiliskivestä puhumattakaan. Kyllä, karsintaa on tehtävä. Sori, opet.

Näin ollen päädyin listaamaan oheen omakätisesti valitut liki turvalukituksen taa sijoitettavat tavarat, jotka löytävät paikan uudesta ruotsinkielisestä toimintaympäristöstään. Opiskeluteeman mukaisesti olen valintani perustanut luonnollisesti myös niiden merkitykseen toimintakykyni edistäjänä :) Här kommer listan, var så goda:




T O P P    10

1. ICF - om hälsa, miljö och funktionshinder. Juu ei, älkää suotta innostuko, en minäkään. Tässä on vain niin hyvä kuntoutusalan ruotsi-sanasto valmiina, ettei tätä siis voi jättää kotiin vaikka miten haluaisi. Onneksi on edes ohut. Työpaikkani lainasi sen ystävällisesti minulle, sillä lukijoita ei ollut tällä viikolla jonoksi asti. Kiitti! Tukee ammatillista kasvua siltä osin kuin siitä jotain jää päähän.

Fan också...


2. Oppariaineisto. Aargh! Voiko tätä muka jollain muulla tavalla kommentoida?  Onneksi tiedän, että saman tuskan jakavat kanssani kaikki muut opiskelukaverit. Siis jaattehan...? Tämän kuntouttavasta vaikutuksesta minulla ei ole mitään todistusaineistoa ja sitä tuskin tuleekaan. Selkeästi psyykkistä toimintakykyäni estävä tekijä. Taidan polttaa koko aineiston.

Vi ska gå hand i hand...
3. Lonely Planet Sweden. Katsotaan, minne tiet vievät. Ehkä kuljen omia teitäni går mina egna vägar, menen matkoihini knallar i väg tai jään puolitiehen stannar på halva vägen. Estää ihanasti sosiaalista syrjäytymistä ja vahvistaa uusia muodostuvia sosiaalisia verkostojani!


4. Aerobic-tossut ja lenkkarit. No okei, on kaksi kohdetta :) Nuo on kuitenkin parit, ei niitä voi erottaa toisistaan. Onnellisesti löysin jo netistä tiedot Finspångin liikuntakeskuksesta eli huhh, ei tarvitsekaan siirtyä pelkästään tylsään juoksemiseen! Tämä homman ydin den springande punkten on tietysti aktiivisen toimijuuden tukeminen.


5. Djävulen bär Prada. Jep, yksi pokkari on ruotsiksi luettava, jotta kehtaa sanoa maassa olleensa. Lupaan lukea tämän sen kolmen kuukauden aikana. Kai. Mainittakoon kuitenkin, että varalukemistona on suomiaineistoa, ja ainahan voi hyppiä ohi kohtien, joita ei ymmärrä. Kuntouttava vaikutus? Hmm... tämä on kyllä paha... Onko viihteellistä kuntoutusta olemassa?


6. Sanakirja, tietysti! Kaikkien ikänäköisten ihmisten pienitekstinen sankari, joka tukee takeltelevaa opiskelijaa matkalla etelästä pohjoiseen. Tämä täytyy kiinnittää käteen kontaktiliimalla. Kasvatuksellisen ja ammatillisen kuntoutuksen perusteos, jonka avulla mahdollistuu sosiaalisen toimintakyvyn ylläpitäminen. Bonuksena tukee henkilökohtaista kasvua ja kehitystä.

7. Päänsärkytabletteja. Heh, ihan oikeasti :) Tämä vihje on tullut luotettavalta, kokemusperäistä tietoa omaavalta taholta eli ruotsinopelta. Otaksuttavasti hän siis tietää, mistä puhuu. Mahdollistaa ICF-teeman mukaisesti Suoritukset ja osallistumisen vaativissakin olosuhteissa.

Kati är toppen!

8. Jamkin Raportoinnin kansilehti -ohjeistus. Kansilehdet on syvältä. Onneksi näpsäkkä opiskelukaverini Kati T ystävällisesti väänsi jo vuosi sitten minulle selkokieliohjeistuksen sen rakentamisesta.  Ilman sitä olisi jäänyt tehtävät palauttamatta. Kiitti, Kati <3 ! Tästä on myös varakopiot olemassa.

9. Kaikki sata laukkua. Siis ihan tosissaan, ette KAI kuvitelleet minun jättävän kaiken yhden laukun varaan? Carrie Bradshaw on hei toinen nimeni. Mielialan mukaan valittavat asusteet, kuten juurikin siis erilaiset laukut, kohottavat tunnetusti toimintakykyä, ja siksipä STM on päättänyt lisätä ne virallisiksi ammatillisen kuntoutuksen piiriin kuuluviksi apuvälineiksi. Hakekaa äkkiä omanne! Jaakko ja Markku voi antaa omansa mulle.

10. Ulkoinen kovalevy. Pelastaa alkavalta katastrofilta, sillä sisältää kaiken. Myös sen piinallisen opparin. Ehdottomasti turvaa toimintaedellytykset ja tukee näin elämänhallintaa monentasoisesti. Saa tulla viereeni nukkumaan valvottuihin olosuhteisiin.


No niin, kära vänner. Pienoisen ajanpuutteen vuoksi päätän kotimaan kirjeenvaihtajan urani tähän huolimatta siitä, että tämä kirjoittelu on ollut hauskaa ja hyvin terapeuttista. Seuraava tervehdys tuleekin näin ollen sinikeltaisen lipun maisemista ja päästään jo ihan asiaan. Tai no, asiaan siltä osin kuin se omalle tyylilleni mahdollista on :)

Eipä siis muuta kuin Hej så länge, på återseende!
















lauantai 18. helmikuuta 2012

Visst tar vi till vänster!

Jos tuntisitte minut, olisitte luultavasti melko varmoja siitä, etten tule koskaan palaamaan Ruotsista takaisin. Mitä enemmän asiaa nyt itse mietin, sitä todennäköisemmältä tämä vaihtoehto alkaakin tosiaan tuntua. Katoamiseni tulee olemaan taattu.

Tulette nimittäin hämmästymään tulevien eksymisteni määrää. Minut paremmin tuntevat eivät tosin jaksa enää edes hämmästellä, sillä heille tämä on jo faktatietoa. Siksi he eivät enää annakaan minulle karttaa käteen missään olosuhteissa. Toistan: EI MISSÄÄN OLOSUHTEISSA. Paitsi että se olisikin kyllä kieltämättä ajanhukkaa, voisimme myös yhtä hyvin kävellä porukalla jo valmiiksi läheiseen koskeen. Itsekin tosiaan ihmettelen, miten joku pystyy eksymään kaikkialla. Ja siis tarkoitan tosiaan... kaikkialla.

Äitini joskus totesikin: "Ihme, ettet ole kadottanut vielä itseäsi!". Älä hei muuta sano.

Yläasteikäisenä ollessani kerran partioleirillä eksyimme ihan urakalla. Minulla oli ryhmämme ainoana mukana kompassi, jota tosin itse en osannut käyttää. Muut olisivat osanneet, mutta hukkasin sen. Alennustilani maksimoimiseksi kuljimme syksyisessä metsikössä koko yön pääleiriä telttoineen etsien ja aamun sarastaessa olin varma, että siinä vaiheessa jo entisiksi ystävikseni muuttuneet partiotoverit tekisivät minusta nuotiopuita. No, eivät tehneet. Eivät tosin seuraavalla kerralla enää halunneet minua ryhmäänsä, ihme juttu.

Ai niin, koulun hiihtopäivää yläasteella ei muuten kannata myöskään jättää ansiolistaltani pois. Hiihdimme silloisen bestikseni kanssa erinomaisen värikkäin nauhoin merkittyä 12 kilometrin pituista latukoneen auraamaa reittiä. Jossain kohden päätimme poiketa hieman sivuun lepäilemään, olihan hiihtäminen hei melkoisen raskasta puuhaa. Onnistuimmekin eksymään hienosti ihan kaksistaan. Koululle aikanaan palatessamme oli menossa melkoinen häslinki, kun opettajat olivat kokoontuneet kartoittamaan paikkoja, mistä lähteä meitä etsimään. Seuraavaksi olisivat kuulemma soittaneet poliisille. No, ei se mitään. Tällä kertaa meni nimittäin sikäli paremmin, että edellisenä vuonna olivat jo ehtineet soittaa vanhemmille, nyt eivät kerinneet.

Oj, jag ser dom! Nu ska vi gå rakt fram...

Viimeisin eksymiseni oli kuluvan vuoden tammikuussa Kuala Lumpurissa, missä yritin johdattaa paitsi itseäni, raukkamaisesti myös matkatoveriani harhaan. Reitin kohteeseen piti olla selvä, sillä tavoittelemamme Petronaksen kaksoistornit siinsivät aivan lähellä hotelliamme. Muuten hyvä, mutta ohjasin meitä jossain kohden aivan päinvastaiseen suuntaan. Onneksi itseäni välkympi ystäväni Ann ymmärsi viheltää pelin poikki ja raahasi meidät takaisin reitille. Kiitos tosiaan, Ann! Otetaan ensi kerralla vaikka heti se taksi?

Minulla on siis ehkä hieman syytä olla huolissani itsestäni. Valitettavasti ei kannata ehdottaa minulle ongelman ratkaisuksi tässä kohden esim. navigaattoria, sillä olen onnistunut eksymään myös sen avulla matkalla Tampereelta Espooseen. Vai olikohan se Vantaa? Kiitti Harri silti lainasta. No, toisaalta tietysti voin aina viitata koko tämän blogin itseäni melkoisen hyvin kuvaavaan pääotsikkoon ja todeta eläväni tosiaan teemani mukaisesti: elämäni on kertakaikkiaan yhtä seikkailua :) !

_________________________
I added cool smileys to this message... if you don't see them go to: http://s.exps.me

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Google vet!

Tiesittekö, että sana rehabilitering tuottaa Googlessa 0,18 sekunnissa 5 920 000 tulosta. Fiksu kone!  Toisaalta ruotsiahan puhuu kuulemma maailmanlaajuisesti peräti 9-10 miljoonaa ihmistä eli sehän tekee kai siinä 0,6 hakusanaa tarjolle per kuntoutuksesta kiinnostunut ruotsin kieltä taitava? Hyvä, hyvä!

Okei, kokeillaanpa samaa suomeksi, varmaan saadaan hyvä lukemat meillekin! Kuntoutus, ja ruutuun hyppää 355 000 tulosta 0,13 sekunnissa. Hetkinen...auts... siis siinä 5,5 miljoonaa vähemmän. No, sattuuhan sitä. Sitä paitsi paaaaaljon eksoottisempaa ja vain harvojen valittujen taitamaa suomeahan puhuu ainoastaan hilkun alle 5 miljoonaa eli lasketaanpa... Voi vitsi. 0,07 hakutulosta per siniristilippua iloisesti heiluttava suomenkielinen. No mutta hei, meillä on ainakin kaikki rallitähdet!

Hmmm... idea ottaa haltuun kuntoutusalan sanastoa myös ruotsiksi alkaa tuntua totta tosiaan varsin hyvältä ratkaisulta. Näin kaksinkertaist... siis ainakin 8-kertaistan tiedonsaannin mahdollisuuteni, kai? Onpa kätevää :) !

No, kokeillaanpa vielä toista sanaa näin tulevaa työharjoittelua silmälläpitäen. Laitamme nyt Googlelle rouskutettavaksi astetta haastavamman spesiaalisanan dövblindhet: 15 700 hakutulosta. Hmm, aika hyvä noin erityiseksi sanaksi. Ja sitten tietysti vastaavasti kuurosokeus, joka tuo kivasti näkyviin 24 600 tulosta. Oj då, tällä kertaa meni osaltamme jo paremmin. Bra jobbat, Finland! Mutta hei Ruotsi, teillähän on jo Sedinin veljekset, Bäckström ja Forsberg, ei kaikkea voi sentään saada?

Ytimekkään Google-kisan päätyessä näin ollen mukavasti tasapeliin on kuitenkin todettava, ettei kielten osaamisesta tällä kuntoutusalallakaan voi ainakaan haittaa olla? Jos ei muuten, niin ainakin osaa tarvittaessa rohkeasti soittaa Ruotsin suurlähetystöön ja vaikka hieman english-painotteisemmallakin aksentilla:


  Ja P.S. Huomasinpa, että Google oli lisännyt vauhtiaan näiden parin päivän aikana tekstin kirjoittamisesta julkaisuhetkeen ja lisännyt lukumääriä entisestään. Niin se tieto muuttuu nopsaan ja nämäkin laskennat surkealla matikallani (= oikeellisuustakuuta ei ole) muuttuivat jo vanhoiksi, sori :)



tiistai 7. helmikuuta 2012

Gammal kärlek rostar aldrig

Hyvä on, tunnustan kaiken.

Jo etukäteen pyydän anteeksi  läheisiltäni, ystäviltäni, sukulaisiltani, työ- ja opiskelutovereiltani aiheuttamaani mahdollista mielipahaa ja järkytystä. Onneksi apu on kuitenkin lähellä, kuten tiedätte. Voin antaa tarvittaessa kriisiapua nopeallakin aikataululla, seurannan mukaanlukien. Nykyisiin opintoihin viitaten lienee  varsin kohtuullista luvata, että myös kuntoutus hoituu - opiskelutoverit saavat bonuksena kaupan päälle puhtaaksi kirjoitettuna aiheeseen liittyvät ICF-koodit. Jaakko varmaan muistaakin niistä jo suurimman osan, häneltä voitte jo tässä vaiheessa kysellä niitä. Ja silläkin uhalla, että kukaan tuntemistani ihmisistä ei puhu minulle enää milloinkaan, viette Matkaopas- ja Mondo-lehteni postilaatikosta ja imette letkulla bensat Fiatini tankista, on minun astuttava ulos kaapista. Siellä alkaa olla liian pimeää ja ahdasta nimittäin.

Valmiina? Yy...kaa...

Jag älskar svenska språket!  Niin, niin - niinhän siinä lukee, älkää suotta putsatko silmälaseja.  Ja ei, kyse ei siis ole edellä mainitun verbin kalpeista muunnoksista, kuten tycka, gilla tai dicka, vaan se on tosiaan kuten tekstissä seisoo. Näin on kuviot, oi ystävät hyvät. Förlåt mig. Kotiväellehän tämä ei enää mikään yllätys ole, ja uskonkin heidän edenneen hienosti shokkivaiheesta kohti kokonaisvaltaista kuntoutumista. Varmuuden vuoksi pidän kuitenkin lähistöllä Järvikosken teosta Vajaakuntoisuudesta elämänhallintaan sekä linjan auki Peurunkaan.

Olen rakastanut ruotsin kieltä jo yläasteajoista alkaen, jopa enemmän kuin englantia. Kiitos innostavien yläaste- ja lukioaikaisten opettajieni ei tvångssvenska ole koskaan kuulunut käyttämääni aktiiviseen sanavarastoon. Kun muut hoilasivat 80-luvulla Bay City Rollersia skottiasusteissaan minä lauloin mukana, mutta  kuuntelin salaa Carolaa. Muistattehan, "Främling , vad döljer du för mig, i dina mörka ögon, en svag nyans av ljus nånstans...". Ruotsin opettaja oli tovin idolini, kun näytti tunnilla laulun sanat piirtoheitinkalvolla ja salamana siirsin ne omaan vihkooni. Onneksi olin nopea. Ruotsin ope oli tosin vielä nopeampi ja siirsi kalvonsa sivuun liian aikaisin. Mutta ei se mitään, keksin itse loput. Mikä ehkä mielestänne pahinta, muiden tuhlatessa markkansa Cyndi Lauperiin minä kuuntelin vouvaavalta C-kasetilta kultakenkäpoikien Diggi-Loo Diggy-Leyta. Varmaan luulette nyt, etten sentään muista enää niitä sanoja, mutta tuotanpa yllätyksen. Todellakin muistan, sori: "Diggi-loo Diggi-ley, himlen öppnade sig, det är knappt man sina ögon tror, åh jag börjar nästan sväva i mina gyllene skor...". Opettelin nimittäin sanat ulkoa.  

No niin,  synkkä salaisuuteni on kerrottu ja olen vihdoin vapaa vuosien mittaisesta taakastani. Huhhuh, ottipa koville. Voin suuntautua jälleen elämässäni eteenpäin ja hakea vihdoin päivänvalossa kaikki ruotsinkieliset aineistoni kirjastosta. Alkoikin taskulampusta patterit taas hiipumaan. Laitankin heti  "Tre pepparkaksgubbar" -soittoääneni lujemmalle, jouluhan tulee taas tänäkin vuonna. Mutta hei tiedoksi, että joku raja se on minunkin ruotsimyönteisyydelläni: 1 - 4 -MM-kisapaita 1995 ei vaatekaapista kaikesta huolimatta poistu :)


Ollaanko vielä kavereita?

P.S. Ja tässä Allylle oma versio kuunneltavaksi, niin ei tarvitse aina tulla kuuntelemaan mun soittoääntä ja yrittää soitella puhelimeeni :) Tre pepparkaksgubbar, ha det så bra!











_________________________
I added cool smileys to this message... if you don't see them go to: http://s.exps.me

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Underliga äro studerandes vägar

Kerronpa tähän alkuun totaalisen inside-tiedon. Kuntoutuksen ohjaaja -opiskelijaryhmämme fantastinen tuutor-ope Tepa Tamkista on oikeasti ehkä selvänäkijä, häntä kannattaa hyödyntää seuraavaa lottokuponkia täyttäessään. En tosin osaa sanoa, veloittaako hän näistä palveluista erikseen. Täytyypä muuten kysyä. Hän oli nimittäin se, joka syyskauden 2011 aluksi kirjasi minut lähteväksi ulkomaille työharjoitteluun. "Niin,  mutta siis mullahan ei edes ole vielä missään maailmankolkassa paikk...", yritin änkyttää. Siitäpä Tepa viis veisasi. Hän runttasi rastin ruutuun evästyksenä tähän asti aina, siis a-i-n-a, paikkansa pitäneet maagiset sanat: "Kaikki järjestyy!". Mikäpä siinä sitten, kaikki järjestyy. Tepaan voimme aina luottaa.

Ja niinhän ne järjestyivätkin. Väylä  ei tosin ollut ehkä aivan traditionaalinen, mutta tyylilleni uskollisena se oli sitäkin vauhdikkaampi ketjun palasten löytäessä vähitellen toisensa. Elo-syyskuun vaihteessa 2011 alkoi tapahtua. Tepan jäljissä areenalle hiipi näkymätön Jamkin virtuaalisen ruotsin kurssin opettaja Tomi tehtävineen. Himla bra, viimeksi opiskelin ruåtsia siihen aikaan, kun isä sen lampun osti. "Tästä ei hyvä seuraa", huokailimme yhdessä  luokkatoverien kanssa. Mutta kas, ihme tapahtui: ljuset i tunnels ända ja jo kadonneeksi julistamani ruotsin kieli kiisi syksyn aikana takaisin omalle paikalleen aivopoimuihin mukavasti aloilleen asettuen.

Tehtäviä palautuskansioon mätkiessäni ilmoittauduin huvikseni ylimääräiselle ruotsin kielioppikurssille, kun nyt kerran oli alkuun päästy. Vad trevligt! Viimeisessä tehtäväsetissä lokakuussa ratkoessani Ruotsissa majailevan Olof-paran kulttuuritörmäysongelmia tiedostin todellakin myös oman kulttuuritietämykseni vajavaisuuden, ja seuraavalla viikolla huomasin ilmoittautuneeni Kulttuurienvälisen viestinnän kurssille. Ser man på! Tovin kuluttua loikkasin koulun sivuille ja klikkasin itseni mielenkiintoiselta kuulostavalle Monikulttuurisuus sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla -kurssille, jos sitäkin tietoa joskus tarvitsisi. Marraskuussa Apuvälinemessuilla Tampereella virtasi jostain syystä työpaikkamme esittelypisteeseen ruotsinkielisiä toinen toisensa perään, ja omin heidät kaikki luonnollisesti itselleni. Pricken över i! Tässä kohden alkoi jo tuntua oudosti siltä, etteivät tapahtumat ole pelkkää sattumaa. Kun joulukuun lopulla kävelin ulos kirjakaupasta heräteostoksena hankittu Lonely Planet Sweden -kirja käsissäni, tiesin ettei tästä ole enää paluuta. Jos se joku paikka on, niin Ruotsi. Kaikki järjestyy, allt ska ordnas!

Oraakkeli-Tepa oli todella nähnyt jotain, mitä minä en. Loppu on historiaa.

Tervetuloa siis seuraamaan  kohtalon sormen osoittamaa tietäni, katsotaan minne se johtaa. Ensimmäinen etappi on sentään jo olemassa, suuntana kuurosokeusalan asiantuntijajärjestö Mogård ja sen toimipisteet.  Aluksi suuntaan Finspångiin lähelle Norrköpingiä ja siitäpä sitten aikanaan matkaan toivottavasti onnellisten tähtien alla ympäri Ruotsia.Virallisesti varsinainen matka-aika ajoittuu tällä tietoa suunnilleen ajalle 8.3 - 3.6, mutta huvin vuoksi orientoidun aiheeseen tämän blogin välityksellä jo tässä kohden. On tuota ylimääräistä aikaa tässä niin mukavasti :)

Joten enemmittä puheitta: Välkomna!