Liikuntakeskuksessa käydessäni olen tähän asti purjehtinut
tyylittömästi saunaosaston ohi huolimatta löylyn viskomiseen suorastaan
velvoittavista Suomi-geeneistä. Päätinkin tehdä eilen poikkeuksen aiheeseen
liittyen sekä työtovereiden kanssa käytyjen sauna-keskustelujen innoittamana
että korttini ollessa umpeutumassa ensi viikolla. Viimeiset mahdollisuudet siis testata
paikallissysteemit ja osoittaa olevansa ihkaoikea Suomityttö. Korttiini olisi muuten
myös kuulunut vapaa pääsy joka kerta kylpylän puolelle, mutta senkin olen
jättänyt käymättä – uikkarit ovat kotona.
Kuten hyvinkin arvata saattaa, sauna oli lämmin. Lauteiden toinen puoli kaartui hauskasti nurkkaan,
missä se muuttui jonkinlaiseksi puoliksi divaania muistuttavaksi rakennelmaksi.
Divaanilla lojuikin jo naishenkilö, joten osakseni jäi kyhjöttää
perinteisempään tyyliin lauteilla muiden saunojien loistaessa poissaolollaan.
No, kävihän se tämäkin ja ensi kerralla sitten divaaniin viihtymään, vielä on aikaa jäljellä.
I´m speechless... |
Tovin istuksittuani kiitin nerokasta ideaani karttaa edelleen
tenttikirjaa (tämä alkaa olla jo uskomatonta, tiedän...) ja lisätä näin psyykkistä toimintakykyäni kertaheitolla vähän
enemmänkin. Onnitellessani itseäni kaksin käsin alkoi lämmön määrä vaikuttaa
kyllä jokseenkin kumman vaimealta, kun nyt tarkemmin asiaa huomioi. Vieressäni
oleva lämpömittari näyttikin vaivaista 70 astetta, siis samaa astemäärää,
johon vain vauvat viedään saunomaan.
Divaaninainen ei selvästikään vaikuttanut siltä, että aikoisi nostaa lämpötilaa, joten aloin itsenäiseen päätöksentekoon ja työskentelyyn tottuneena pälyillä vesiastiaa ja kauhaa. Joku raja se on jäätymisellekin! Aikani päätä pöllön lailla pyöriteltyäni alkoi vaikuttaa siltä, ettei vesikippoa ehkäpä ole. Ja totta se olikin - ei vettä, ei kauhaa. Ei edes oven ulkopuolella. Ei siis löylyä?? Samassa tajusin, mikä se pieni sekunnin kymmenesosan pituinen sihahdus on, joka kuului tuon tuostakin jostain kiukaan suunnalta: kiukaan yllä oli automaatti, joka lirautti siihen pari pisaraa vettä kerrallaan. Nopealla päässälaskulla tuli selväksi, ettei lämpötila toden totta tule tästä nousemaan. Kohtaloni on joko jäätyä lauteille tai paeta paikalta parempiin olosuhteisiin.
Divaaninainen ei selvästikään vaikuttanut siltä, että aikoisi nostaa lämpötilaa, joten aloin itsenäiseen päätöksentekoon ja työskentelyyn tottuneena pälyillä vesiastiaa ja kauhaa. Joku raja se on jäätymisellekin! Aikani päätä pöllön lailla pyöriteltyäni alkoi vaikuttaa siltä, ettei vesikippoa ehkäpä ole. Ja totta se olikin - ei vettä, ei kauhaa. Ei edes oven ulkopuolella. Ei siis löylyä?? Samassa tajusin, mikä se pieni sekunnin kymmenesosan pituinen sihahdus on, joka kuului tuon tuostakin jostain kiukaan suunnalta: kiukaan yllä oli automaatti, joka lirautti siihen pari pisaraa vettä kerrallaan. Nopealla päässälaskulla tuli selväksi, ettei lämpötila toden totta tule tästä nousemaan. Kohtaloni on joko jäätyä lauteille tai paeta paikalta parempiin olosuhteisiin.
Arvatkaa, kumman valitsin?
Hauska saunakokemus. Ainakin näin lukijana, ei varmasti saunojana. Noh, tulipa koettua vai mitä.
VastaaPoistaJooh :) Tulipahan käytyä, ja tiedän mistä palattuani itseni liki ensimmäisenä löydän. Alkaa S:llä.
VastaaPoistaVoi, voi. Maassa maan tavalla, Tuija. Ruotsalainen ottaa saunaan mukaan kahvitermarin ja päivän lehden.:)
VastaaPoistaParempaa onnea seuraavalla kerralla.
Tomi
Fan, ensi kerralla täytyy ottaa sitten eväsleivät mukaan :) Plus huopa.
VastaaPoista-Tuija-