Snipp, snapp, snut – och så var sagan slut

Nyt ihan standardisti sitten tässä...

Seikkailut on tältä erää seikkailtu.


Norrköpingistä Helsinkiin suuntaava lentokone nostaa nokkansa kohti pilviä parin tunnin kuluttua yhtä onnellista opiskelijaa ja hänen edelleenkin melkoisen painavaa matkalaukkuaan pulskempana. Taitaa olla edessä ylipainomaksut, juu... Laukun siis, ei ehkä omani, vaikka kiitettävästi täydensinkin Karkkirotta-tilastoja.

Kolmen kuukauden aikana sain ne kokemukset mitä halusinkin. Sain kokeilla asumista ja työntekoa ulkomailla sekä parantaa ohessa kielitaitoa. Kaikesta jäi paljon hyvää muisteltavaa ja kerrottavaa, tämä oli selkeästi minun juttuni. Lähdenkö siis joskus elämässäni uudestaan matkaan, jos tilaisuus ilmaantuu? Todennäköisesti :)

...ja tässä se oikea tunnelma :)

Tässä iässä tuleekin jo mieleen silloin tällöin, ettei elämä tule jatkumaan loputtomiin. Tylyä, mutta totta: haaveensa joko toteuttaa elämänsä aikana tai sitten ei. Minä valitsin tässä kohden ensimmäisen vaihtoehdon ja sain onnekseni myös mahdollisuudet sen toteuttamiseen. Siitä saan olla kiitollinen.

"Parempaa aika odotellessa" ovat monen pitkäaikaiset unelmat jääneet ikiajoiksi toteuttamatta kyseisen paremman hetken loistaessa sittenkin koko loppuelämän poissaolollaan. Minä aion vanhainkodissa (ulkomailla, tietysti) maljaa kohottaen todeta, että olen elänyt siten kuin halusinkin.Tervetuloa kylään sinne jonnekin, juodaanko maljat yhdessä?

Välittyköön viimeinen kannustukseni omien tavoitteiden toteuttamiseen itse kullekin alla olevan ihastuttavan, tunnetun kappaleen välityksellä - eiköhän siinä se kaikki oleellinen ajatuksistani hyväksi lopuksi ole :)

Kiitos ihan kaikille blogia matkan varrella urhoollisesti seuranneille, ha det så bra <3 !


... ja sen pituinen se.